Korealaista maailmankuvaa voidaan perustellusti luonnehtia Aasia- ja Amerikka-keskeiseksi. Etelä-Korean ulkopolitiikan hallitsevat kysymykset ovat suhteet Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Japaniin. Venäjän vaikutus ja rooli ei maantieteellisestä läheisyydestään huolimatta ole Etelä-Korean kannalta merkittävä.
Suhteet Yhdysvaltoihin ovat Etelä-Koreassa jatkuvasti esillä. Yhdysvallat on sen tärkein yhteistyökumppani niin taloudessa kuin turvallisuuspolitiikassa. Presidentti on aktiivisesti ajanut liittosuhteen tiivistämistä ja suhteet ovat tällä hetkellä huomattavasti paremmat kuin hänen edeltäjänsä aikana.
Presidentti Lee on pyrkinyt lähentämään suhteita Kiinaan, jonka on perinteisesti ajateltu toimivan samassa roolissa Pohjois-Korean kanssa, kuin USA:n suhteessa Etelä-Koreaan. Suhdekehitys on ollut myönteinen ja maat ovat viime vuosina lähentyneet varsinkin taloudellisesti monien korealaisyritysten siirtäessä tuotantoaan Kiinaan. Vuonna 2003 Kiina ohitti Yhdysvallat Etelä-Korean suurimpana kauppakumppanina.
Presidentti Lee haluaa viedä Japani-suhteita uudelle, tulevaisuuteen katsovalle linjalle. Pohjois-Korean ydin- ja ohjushankkeet uhkaavat kummankin turvallisuutta ja maat ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä, mikä on ollut omiaan edesauttamaan yleistä normalisoitumista. Suhteita ovat ajoittain koetelleet aluekiista Dokto (Takeshima) -nimisestä saaresta sekä siirtomaakauden ja aiempien konfliktien jättämät ikävät historialliset muistot.
Etelä-Koreassa toivotaan Venäjän öljy- ja kaasuvaroista löytyvän keino vähentää maan riippuvuutta Lähi-idän energialähteistä. Korealaisyritykset hyödyntävät jonkin verran Siperian rataa rahtikuljetuksiin Etelä-Koreasta Eurooppaan (pääteasemana useimmiten Suomi), mutta Koreoiden välisen ratayhteyden puuttuminen hidastaa liikenteen kasvua.
Etelä-Korea kuuluu seuraaviin alueellisiin yhteistyöjärjestöihin: ACD, APEC, ASEAN, ASEM ja FEALAC.
ACD(Asia Cooperation Dialogue) on panaasialainen yhteistyöfoorumi. ACD on perustettu vuonna 2002 ja siihen kuuluu 18 jäsenmaata. Etelä-Korea on yksi ACD:n perustajajäsenistä. ACD:n tavoitteena on vahvistaa Aasian vahvuuksia entisestään ja parantaa sen kilpailukykyä maksimoimalla Aasian monimuotoisuuden ja resurssien mahdollisuudet.
APEC(Asia-Pacific Economic Cooperation) on taloudellinen foorumi, joka muodostuu Tyynenmeren rantavaltioista. APEC:n tarkoituksena on toimia keskustelufoorumina alueelliseen talouteen, yhteistyöhön, kaupankäyntiin ja investointeihin liittyen. APEC:n toimintaa kontrolloi sihteeristö joka on sijoitettu Singaporeen. Etelä-Korea on ollut APEC:n jäsen sen perustamisvuodesta 1989 lähtien.
ASEAN(Association of Southeast Asian Nations) perustettiin vuonna 1967. Etelä-Koreasta tuli ASEAN jäsen vuonna 1991. ASEAN+3 yhteistyö aloitettiin vuonna 1997 ja siihen kuuluu 14 Aasian maata.
ASEM(Asia-Europe Meeting) on ASEAN+3 kuuluvien 14 Aasian maan, Euroopan komission ja EU:hun kuuluvien 27 jäsenmaan välinen keskustelufoorumi. ASEM:n tarkoituksena on edistää poliittista keskustelua, turvallisuutta ja taloutta jäsenten välillä.
EAS(East Asian Summit) on panaasialainen vuosittain järjestettävä foorumi, johon kuuluu 16 Itä-Aasian maata. Ensimmäinen huippukokous pidettiin joulukuussa vuonna 2005 Kuala Lumpurissa. EAS:n kokoukset pidetään rinnakkaisesti ASEAN:n kanssa.
FEALAC(Forum for East Asia-Latin America Cooperation) on 32 Itä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista koostuva järjestö. Nämä valtiot pyrkivät luomaan uusia mekanismeja dialogeille ja yhteistyölle alueiden välillä.
Etelä-Korean puolustusministeriö (Ministry of National Defense, MND) on vastuussa eri puolustusvoimien osastojen, armeijan sekä meri- ja ilmavoimien toiminnasta. Etelä-Korean armeija on maailman kuudenneksi suurin, miesvahvuudeltaan 527 000 vuonna 2008. Puolustusvoimat osallistuvat usein myös humanitaariseen ja luonnonkatastrofien vaikutuksen lievitykseen. Etelä-Korean armeija on osallistunut myös useisiin kansainvälisiin rauhanturvaamisoperaatioihin (muun muassa Afganistanissa) ja terrorismin vastaisiin toimiin.
Hiljattain OECD:n kehitysapukomission jäseneksi hyväksytty Etelä-Korea on viime vuosina lisännyt kehitysapurahojaan tuntuvasti. Kehitysapurahojen kokonaismäärä kaksinkertaistui vuosien 2004 – 2008 välillä yltäen 797 miljoonaan dollariin, joka vastaa 0,09 prosenttia maan bruttokansantulosta. Kahdenvälisen kehitysavun osuus vuoden 2008 kehitysapurahoista oli yli 65 prosenttia (yli 520 miljoonaa USD), josta suurin osa kohdennettiin Aasian maille ja noin 34 prosenttia kokonaiskehitysavusta kanavoitiin monenvälisten instituutioiden kautta.
Etelä-Korean tavoitteena on nostaa kehitysapu 0,15 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2012 mennessä ja 0,25 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.
Etelä-Koreassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, sananvapautta ja yhdistymisvapautta. Tämä toteutuu muun muassa säännöllisillä ja oikeudenmukaisilla vaaleilla. Korea kuuluu myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostoon. Maan perustuslaki takaa kansalaisten perusoikeudet ja suojelee ihmisarvoa. Oikeusministeriö vastaa hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta.
Etelä-Koreassa toimii Ihmisoikeuskomissio. Komissio perustettiin vuonna 2001 ajamaan ihmisoikeuksia, jokaisen ihmisen arvokkuutta ja vapautta, kansainvälisten ihmisoikeuskonventioiden mukaisiksi.
Etelä-Korea on liittynyt laajasti keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joihin kuuluvat:
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Seoul
Päivitetty 9.9.2010
