Jens Alderin, marraskuu 1009
Toisen maailmansodan alkamisen 70 vuosipäivää vietetään vuonna 2009. Suomessa se merkitsee erityisesti talvisodan alkamisen muistamista. Kysyimme nuorelta suomalaiselta historioitsijalta, Antero Holmilalta, millaisen näkökulman nykypäivä tarjoaa.
”Sota Suomessa?” Kyllä. Päivä sen jälkeen, kun tämä kysymys ilmestyi New York Timesin otsikkoon 29.11.1939, Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Suomeen. Taistelu kesti 105 päivää ja monien hämmästykseksi Suomi säilytti itsenäisyytensä mutta joutui luovuttamaan 20 prosenttia alueestaan sekä 20 prosenttia teollisuustuotannostaan Neuvostoliitolle.
Kuten muuallakin, maailmanlaajuinen konflikti muovasi kansakuntaa. ”Talvisota on aina ajankohtainen, kun puhutaan suomalaisesta identiteetistä”, sanoo Antero Holmila. Jyväskylän Yliopiston tutkijan taustalla on British academia ja hän on toimittanut uuden kirjan nimeltä Talvisota muiden silmin ( The Winter War through the Eyes of Others )
”Suomalainen nostalgia elää sotamuistoissa”, sanoo nuori tutkija. ”Sotaponnistukset osoittivat, että isänmaallisuus ja tahto toimia suuremman yhteisen päämäärän hyväksi, ovat moraalisia arvoja, joita kunnioitetaan edelleen”. Holmila sanoo, että ihmiset, jotka ovat pettyneitä tämän päivän sirpaleiseen yhteiskuntaan, hakevat mallia menneestä. Mutta onko tämä kuva totuudenmukainen?
Holmila ei halua provosoida eikä haastaa, vaan hakea lisää sävyjä ja yksityiskohtia talvisodan tarinaan. Koska sota on edelleen vahvasti esillä suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, hän haluaa purkaa ja laajentaa näkemystä pienestä sankarillisesta Suomesta. ”Nostan etusijalle kansainvälisen näkökulman”, hän selittää. ”Myyttien purkaminen ei ole vain historioitsijoiden suosima trendi, vaan tärkeä suunnannäyttäjä.”
Holmila näkee talvisodan osana Euroopan historiaa ja suurempaa toisen maailmansodan palapeliä. ”Meidän tapamme muistaa sotaa ei oleellisesti eroa Euroopan maiden tavasta muistella omaansa. Viimeinen joukko veteraaneja ja silminnäkijätodistuksia tuo lisäulottuvuuden tähän merkkivuoteen ja myös mahdollisuuden käyttää historiaa politiikassa. Muistamalla sodan merkitystä historiassamme, kunnioitamme myös sen veteraaneja”, hän sanoo.
Holmila huomauttaa, että yleisesti hyväksytty näkökulma Suomessa on, että sodan syttyminen oli muiden syytä. Syyllisiä olivat Molotov-Ribbentrop-sopimuksen arkkitehdit, natsi Saksa ja Neuvostoliitto. Tämä näkemys sävyttää sitä, miten koko sotaa muistetaan ja miten siitä keskustellaan. Mukana on hyvin vähän katumuskeskustelua verrattuna esimerkiksi Saksaan. Tämä ei tarkoita sitä, että sodan muisto olisi ongelmaton:”Henkilökohtaisesti näen sen eräänlaisena sankaritekoihin pukeutuneena traumana. Ilmeisesti kysymys on molemmista, mutta edellinen korostuu”.
Sodan piilovaikutuksista ja traumoista on vasta nyt ryhdytty keskustelemaan. Huhtinieman ympäristön kiistellyt kaivaukset suomalaisten rintamakarkureiden joukkohaudan löytämiseksi ovat tuore osoitus siitä, miten vahvasti ihmiset reagoivat vielä 70 vuotta sodan jälkeen. Vaietut tapahtumat kummittelevat edelleen.
”Olemme yrittäneet kovasti hyväksyä ja sovittaa sodan kärsimyksiä ja traumoja menestystarinaan”, Holmila selittää. Hän korostaa myös, että on vaikeaa ja vaarallista yleistää, kun keskustellaan yhteisöllisellä tasolla. ” Sodan hirvittävyydestä huolimatta se oli joillekin aika rattoisaa aikaa ja antoi elämälle hienon tarkoituksen. Toisille se taas ei ollut muuta kuin kärsimystä.”
Talvisota sai osakseen paljon kansainvälistä huomiota. Holmilan kirja kertoo, miten kansainvälinen lehdistö käsitteli konfliktia. Esimerkkejä löytyy kymmenestä maasta ja kolmesta maanosasta. Kreikasta, Japanista, Unkarista ja Britanniasta tulevat artikkelit osoittavat, että ulkomainen lehdistö korosti ja ylisti Suomen kansan yhteishenkeä. Holmila varoittaa uskomasta sanahelinään: ”on tärkeää ymmärtää, että he tekivät tämän omista kansallisista ja usein poliittisista syistään. Sodan uhka häilyi maailmalla ja kaikki maat valmistautuivat siihen”.
Kirjeenvaihtajia kiehtoi myös sodan arktinen näyttämö. Lumi, kylmä ilmasto ja lumipuvuissaan hiihtävät sotilaat antoivat aiheita eksoottisiin kokemuksiin ja kirjoituksiin. Tämä ei ole kaukana siitä, mikä vetoaa Suomessa vieraileviin ulkolaisiin tänäkin päivänä. Monet toimittajat kuvaavat mieluummin Lapin sotaa, vaikka raskaimmat taistelut käytiin Karjalan kannaksella, Suomen kaakkoisosassa.
Kirjeenvaihtajia ei lähetetty Suomeen heti sodan syttymisen jälkeen. Suomen odotettiin murtuvan helposti Puolan ja Tšekkoslovakian tapaan. ”Seuraava sotakirjeenvaihtajien ryntäys maahan osoittaa jo aitoa kiinnostusta tapahtumien kulkua kohtaan”,sanoo Holmila.
Kaikki suurimmat uutistoimistot lähettivät edustajansa paikalle. Pelkästään Englannista tuli kolmekymmentä toimittajaa. Kiinnostus kasvoi osittain siksi, että uutistoimistot olivat juuri investoineet suureen joukkoon sotakirjeenvaihtajia ja muilla rintamalohkoilla oli melko hiljaista.
Muutamat kirjeenvaihtajat sitoutuvat sotaan vahvasti myös tunnetasolla. Näkyvin esimerkki on John Langdon-Davies, arvostettu brittijournalisti, joka tuli kuuluisaksi perustamalla avustusjärjestö Plan Internationalin ja raportoimalla Espanjan sisällissodasta. Hänen sotamuistelmiensa otsikko, Finland: the first total war, on aika kuvaava”, sanoo Holmila. Kirja on myös tervetullut ulkomainen panos Suomen historiaan.
Suomalainen historiankirjoitus on rajoittunutta siinä mielessä, että se on suomalaisten kirjoittamaa. Jo kielimuuri on vahva. ”Mitähän olisi kerrottu Vichyn Ranskasta, jos se olisi jäänyt pelkästään ranskalaisen tutkimuksen varaan?,” kysyy Holmila. Ulkomainen näkökulma on tehnyt suurvaltojen historiankirjoitukselle paljon hyvää”, hän lisää. Onneksi Suomen historiaa, kuten juuri talvisotaa, voidaan analysoida myös neuvostoliittolaisista ja venäläisistä lähteistä.
Seitsemänkymmenen vuoden takainen talvisodan perintö on sekä läheinen että kaukainen. Mikä tärkeintä, se on monitahoinen ja sidoksissa laajempaan historialliseen kokonaisuuteen. Myös talvisota muistuttaa meitä siitä, että huolimatta lopputuloksesta, sodan hinta on hirvittävä ja sen vaikutukset ovat ennalta arvaamattomia ja pitkäkestoisia.
Holmilan ehdotuksia talvisotaa käsitteleviin lähteisiin:
|
thisisFINLAND’s Winter War youtube playlist
