Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Soul : Tietoa Pohjois-Koreasta : Yhteiskunta, kulttuuri ja media

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Soul

Embassy of Finland
18th floor, Kyobo building, Jongno 1, Jongno-gu
Seoul 110-714, Republic of Korea
Puh. +82-(0)2-732 6737
S-posti sanomat.seo@formin.fi
English | 한국어 | Suomi | Svenska | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Maatiedosto Pohjois-Korea

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
suomiKorean demokraattinen kansantasavaltaPohjois-Korea
ruotsiDemokratiska folkrepubliken KoreaNordkorea
englantiThe Democratic People’s Republic of KoreaNorth Korea
saksaDemokratische Volksrepublik KoreaNordkorea
ranskaRépublique populaire démocratique de CoréeCorée du Nord
omalla kielellä조선 민주주의 인민 공화국 (Choson-minjujuui-inmin-konghwaguk)Choson

Itsenäistyminen

15. elokuuta 1945 (Japanin siirtomaaherruudesta)

Kansallispäivä

9. syyskuuta (Korean Demokraattisen Kansantasavallan perustamispäivä vuonna 1948)

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: + 6 tuntia (GMT +8)

Talvisin: + 7 tuntia (GMT +9)

Pinta-ala

122 762 km²

Väkiluku

24,7 miljoonaa (2010 arvio)

Pääkaupunki

Suomeksi: Pjongjang

Omalla kielellä: 평양 (Pyongyang)

Diplomaattisuhteet

Diplomaattisuhteet solmittu 1. kesäkuuta 1973

Suomi tunnustanut

Suomi on tunnustanut Korean demokraattisen kansantasavallan 13. huhtikuuta 1973

Suomen edustautuminen

Ruotsin suurlähetystö, Pjongjang ambassaden.pyongyang@foreign.ministry.se

Edustautuminen Suomessa

Suomella ei ole Korean demokraattisessa kansantasavallassa suurlähetystöä, vaan suurlähettiläs on akkreditoitu Etelä-Koreasta (Soul). Hätätilanteessa Suomen kansalaisen tulee ottaa yhteyttä Ruotsin Pjongjangin suurlähetystöön.

 

Yhteystiedot Ruotsin suurlähetystö, Pyongyang:

 

Käyntiosoite:

Munsu-dong, Taehak Street,
Taedonggang District,

Pyongyang
Puh: +850 2 381 74 85
Fax: +850 2 381 76 63

 

Sähköposti: ambassaden.pyongyang@foreign.ministry.se

Ruotsin suurlähetystön verkkosivut (http://www.swedenabroad.com/sv-SE/Ambassader/Pyongyang/)

Edustautuminen Suomessa

Pohjois-Korealla ei ole edustustoa Suomessa. Viisumi- ja muita maahantulolupia hoitaa Pohjois-Korean edustusto Ruotsissa.

 

Embassy of North Korea
Norra Kungsvägen 39
181 31 Lidingö, Sweden
Puh: +46 8 767 38 36
Faksi: +46 8 767 38 35

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Korean demokraattinen kansantasavalta eli Pohjois-Korea on maailman suljetuin maa. Se on Korean työväenpuolueen kautta Kimien perhedynastian johtama järjestelmä, jonka oppirakennelma on Kim Il-sungin ajatusten pohjalta muokattu itsenäisyyttä, riippumattomuutta ja omavaraisuutta korostava juche-aate.  Perhedynastiaa tukee kaikkialle ulottuva henkilökultti.


Pohjois-Koreaa on sen perustamisesta lähtien hallinnut Kimin perhe. Vuonna 1998 maa sai uuden perustuslain, jossa presidentin virka lakkautettiin ja julistettiin edesmennyt Kim Il-Sung maan ikuiseksi presidentiksi. Muodollisesti ylintä valtaa maassa käyttää 687-jäseninen, ilman vapaita vaaleja valittu parlamentti (Supreme People’s Assembly, SPA).  Käytännössä Kimin perhe, suku ja muu lähipiiri tekevät asevoimien ja sotilaseliitin hyväksyminä ja tukemina kaikki merkittävät valtiolliset päätökset, ja päätöksenteko on täysin näkymättömissä. Kim Jong-Ilin ajaman niin sanotun armeija ensin -politiikan johdosta armeijan rooli ja vaikutusvalta kasvoi ja vastaavasti puolueen ja kansankokouksen roolit pienentyivät. Hänen poikansa valtaan astuminen ei ole tuonut tähän merkittäviä muutoksia.

Kim Jong-il nosti sairastumisensa jälkeen vuonna 2008 perijäkseen nuorimman poikansa Kim Jong-unin (synt. 1983 tai 1984). Vallanperimyksen varmistamiseksi Jong-un nimitettiin 2010 puolueen keskuskomitean jäseneksi, puolueen sotilasneuvoston varapuheenjohtajaksi sekä neljän tähden kenraaliksi. Seuraavina etappeina odotettiin nimitystä puolueen politbyroon sekä kansallisen puolustusneuvoston jäseneksi, mutta näitä ei ehditty toteuttaa ennen Kim Jong-ilin kuolemaa 17.12.2011. Pian 28.12.2011 järjestettyjen hautajaisten jälkeen Pohjoisen regiimi totesi Kim Jong-unin ottaneen korkeimman johtajan (”supreme leader”, ”supreme commander”, ”great successor”) roolin. Sittemmin nuori Kim on nimitetty mm. kansallisen puolustuskomission ensimmäiseksi puheenjohtajaksi (Kim Jong-il on nimitetty ikuiseksi puheenjohtajaksi), työväenpuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi (Kim Jong-ilin ollessa ikuinen pääsihteeri), ja viimeksi kesällä 2012 hän nimitytti itsensä marsalkaksi erotettuaan ar¬mei¬jan pääl¬li¬kön. Maan johtajan vaihtuminen ei ole tuonut mukanaan muutoksia maan poliittiseen linjaan.


Maan suurin puolue on Korean Työväenpuolue (Korean Worker’s Party, KWP). Pienempiä puolueita ovat sosiaalidemokraattinen puolue ja Chondoist Chongu puolue, joista molemmat ovat KWP:n kontrollin alla. Maassa ei ole näkyvää oppositiota.

Hallitus

Tärkeimpiä valtion virkoja

  • Kansallisen puolustusneuvoston ensimmäinen puheenjohtaja: Kim Jong-un
  • Varapuheenjohtajat: Jang Song-thaek, Kim Yong-chun, Ri Yong-mu, O Kuk-ryol
  • Parlamentin puheenjohtajiston presidentti: Kim Yong-nam
  • Pääministeri:  Pak Pong-ju (2. huhtikuuta 2013 alkaen)

Sisäpolitiikka

Pohjois-Korean sodanjälkeistä politiikkaa ja yhteiskuntaa leimaa voimakas pyrkimys säilyttää oma linjansa sosialististen naapureiden välissä. Juuri tämä pyrkimys poliittiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen aikaansai Juche-ideologian, jolla luotiin perusta nykyiselle totalitaaris-kommunistiselle järjestelmälle. Juche-ideologia on johtanut maan eristäytymiseen ja Kim Il-Sungin ja hänen jälkeläistensä, "Kimien dynastian", ympärille rakennettuun ainutlaatuiseen henkilökulttiin. Erityisesti Neuvostoliiton ja Kiinan välisten suhteiden kärjistyminen johti henkilöpalvonnan vahvistumiseen 1960-luvulta alkaen.

 

Kim Il-Sung pysyi Pohjois-Korean yksinvaltiaana kuolemaansa asti vuoteen 1994, jonka jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Kim Jong-Il. Kim Jong-Ilin valtaannousun jälkeen vuonna 1998 valittu parlamentti muutti perustuslakia lakkauttaen presidentin ja varapresidentin virat julistamalla edesmenneen Kim Il-Sungin maan ikuiseksi presidentiksi. Kim Jung-Il valittiin syyskuussa 1998 kansallisen puolustuskomitean puheenjohtajaksi, josta tuli samalla maan korkein virka.

 

Vuodesta 2008 Kim Jong-il valmensi seuraajakseen nuorinta poikaansa Kim Jong-unia.  Hyvin pian 28.12.2011 järjestettyjen Kim Jong-ilin hautajaisten jälkeen Pohjois-Korean viralliset lähteet totesivat Kim Jong-unin ottaneen maan korkeimman johtajan roolin. Toinen Kim Jong-ilin kuoleman jälkeen selvästi keskeisemmän aseman saanut henkilö on Kim Jong-unin tädin mies Jang Song-thaek. Vallanvaihto sujui rauhallisesti ja Pohjois-Korea on keskittynyt nuoren Kimin valta-aseman vakiinnuttamiseen. Kansainvälinen yhteisö toivoi johtajan vaihtumisen muuttavan Pohjois-Korean politiikkaa avoimempaan suuntaan, mutta näin ei ole tapahtunut. Pohjoinen on mm. jatkanut provokaatioita entiseen tapaan.

 

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Sodan jälkeisinä vuosina Pohjois-Korealla oli tiiviit suhteet Kiinaan ja Venäjään. Pohjois-Korea  onnistui tasapainoilemaan suurten sosialististen naapurimaiden välissä ja käytti hyväkseen näiden välistä kilpailua nojautuen vuoroin Kiinaan, vuoroin Neuvostoliittoon. Pohjois-Korea kehittyi 1960-luvulla nopeasti etenkin Neuvostoliiton tuen ansiosta. Pohjois-Korean suhteet perinteisiin liittolaisiinsa joutuivat koetukselle Kiinan ja Neuvostoliiton solmittua diplomaattiset suhteet Etelä-Korean kanssa 1990-luvun alussa. Pohjois-Korean suhde Etelä-Koreaan ja pääviholliseksi leimattuun Yhdysvaltoihin oli täysin antagonistinen. Suhteita pienempiin länsivaltoihin ja sitoutumattomiin maihin ei syntynyt ennen 1970-lukua.

 

Syvenevän talouskriisin johdosta Pohjois-Korea alkoi 1990-luvun puolivälistä lähtien avautua ulkomaailmalle talous- ja kehitysavun saamiseksi. Avautuminen on ollut erittäin rajallista, koska se koetaan uhaksi ennen kaikkea maan regiimin vallassa pysymiselle. Pohjois-Korea on vuosituhannen taitteesta lähtien pyrkinyt laajentamaan ulkosuhteitaan ja on solminut diplomaattiset suhteet Australian, Kanadan sekä useiden EU-maiden kanssa. 

Alueellinen yhteistyö

Kiina on Pohjois-Korean tärkein tukija poliittisesti ja taloudellisesti. Jatkuvasti rappeutuva talous ja nälänhädät sekä talouspakotteet ovat tehneet Pjonjangin entistä riippuvaisemmaksi Kiinasta; Pohjois-Korean olemassaolo on faktisesti Kiinan energia- ja tavaratoimitusten varassa. Vastaavasti Japanin ja Pohjois-Korean neuvottelut suhteiden normalisoimiseksi ovat olleet ponnisteluista huolimatta jumissa. 

 

Venäjän merkitys Pohjois-Korean ulkosuhteissa on vähentynyt, mutta Venäjällä on strategisia intressejä Korean niemimaalla. Muun muassa Pohjois-Korean maantieteellinen läheisyys suhteessa Venäjään aiheuttaa sen, että Venäjällä on erityinen intressi niemimaan rauhanomaisen kehityksen suhteen.

Järjestöt

Pohjois-Korea on jäsenenä seuraavissa kansainvälisissä järjestöissä

 

  • YK
  • ARF
  • FAO 
  • G-77
  • ICAO
  • ICRC
  • IFAD
  • IFRCS
  • IHO
  • IMO
  • IOC
  • IPU
  • ISO
  • ITSO
  • ITU
  • NAM
  • UNCTAD
  • UNDP
  • UNESCO
  • UNIDO
  • UNWTO
  • UPU
  • WFTU
  • WHO
  • WIPO
  • WMO

 

 

Pohjois-Korealla on pysyvä edustusto Yhdistyneissä Kansakunnissa New Yorkissa.

Puolustuspolitiikka

Pohjois-Korea on vahvasti militarisoitunut yhteiskunta. Kommunistisen puolueen hallitsemien asevoimien lisäksi maassa on useita muita aseellisia organisaatioita, jotka pyrkivät nykyisen valtajärjestelmän aseman säilyttämiseen. Armeijan rauhanajan vahvuus on noin 1,1 miljoonaa, reservin arvioidaan ylittävän jopa 7 miljoonaa.  

 

Pohjois-Korean asevoimat ovat miesmääräisesti mitattuna maailman neljänneksi suurimmat ja asukasmäärään suhteutettuna ylivoimaisesti suurimmat. Asevoimien vahvuus on noin kaksinkertainen väestöltään kaksi kertaa suurempaan Etelä-Koreaan verrattuna. Pohjois-Korea investoi asevoimiinsa arvioiden mukaan noin 5 miljardia USD vuonna 2011. Todellisia puolustusmenoja on kuitenkin mahdotonta saada selville.

 

Ihmisoikeudet

Pohjois-Korean ihmisoikeustilanne arvioidaan olevan erittäin huono. Ongelmia ovat muun muassa mielivaltaiset pidätykset; katoamiset, kuolemanrangaistuksen ja kidutuksen laaja käyttö, sanan- ja mielipiteenvapauden lähes täydellinen rajoittaminen sekä ihmiskauppa. Täsmällisten tietojen saanti maan ihmisoikeustilanteesta on vaikeaa ja maa kieltäytyy ihmisoikeusseurannassa yhteistyöstä kansainvälisen yhteisön kanssa.

 

Pohjois-Korea on liittynyt suhteellisen laajasti keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, mukaan lukien Kansalais- ja poliittisia (KP) oikeuksia koskeva yleissopimus (ICCPR),   Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä (TSS) oikeuksia koskeva yleissopimus (ICESCR), Kansainvälinen lapsen oikeuksien yleissopimus (CRC) ja Naisten kaikkinaisen syrjinnän kieltoa koskeva yleissopimus (CEDAW).

 

Maa ei ole liittynyt kidutuksen vastaisen yleissopimuksen (CAT) eikä rodullisen ja etnisen syrjinnän kieltävään yleissopimukseen (ICERD). Maassa ei toimi itsenäisiä ihmisoikeusjärjestöjä.

EU-politiikka

EU-politiikka

Pohjois-Korea on viime vuosina pyrkinyt vahvistamaan suhteitaan Euroopan unioniin ja sen jäsenmaihin, koska se katsoo EU:n muodostavan tärkeän vastapainon USA:lle, Japanille ja Etelä-Korealle. Suurin osa Unionin jäsenmaista on akkreditoinut Soulin suurlähettiläänsä myös Pjongjangiin tai avannut suurlähetystön siellä. Tällä hetkellä  EU-maista vain Ranskalla ja Virolla ei ole diplomaattisuhteita Pohjois-Korean kanssa. EU:lla ei ole suoraa roolia kuusikantaneuvotteluissa, mutta se on kuitenkin pyrkinyt tukemaan neuvotteluprosessia ja rohkaisemaan osapuolia jatkamaan neuvotteluja.

 

EU käy Pohjois-Korean kanssa vuoropuhelua muun muassa säännöllisten troikkavierailujen avulla ja antaa sille humanitaarista apua. EU ilmoitti kesällä 2011 avustavansa Pohjois-Koreaa 10 miljoonalla eurolla tekemänsä arviointimatkan perusteella, minkä lisäksi se myönsi Pohjois-Korealle humanitaarista apua 200 000 euroa IFRC:n kautta kesän 2012 tulvien johdosta.

 

EU päätti vuonna 2002 lykätä EU:n ja Pohjois-Korean välisen yhteistyön (kehitysyhteistyö mukaan lukien) syventämistä Pohjois-Korean ydinohjelman vuoksi. Muutoksia EU:n ja Pohjois-Korean välisissä suhteissa ei ole odotettavissa vallitsevassa tilanteessa. Ainoastaan selkeä edistys kuusikantaneuvotteluissa voisi edistää EU - Pohjois-Korea -suhteita.

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Talous on Pohjois-Koreassa alistettuna politiikalle. Erityisesti asevoimien kehittäminen ja sosiaalinen kontrolli on ollut huomattavasti tärkeämpää kuin taloudellisesti kannattava toiminta. Kim Jong-Ilin kaudella Pohjois-Korea ajautui yhä syvenevään taloudelliseen ahdinkoon. Kriisi johtuu teknologian jälkeenjääneisyydestä, pääoman vähyydestä, täydelliseen omavaraisuuteen pyrkivästä kehitystavasta sekä sotilaallis-teollisen sektorin osuuden ylisuuresta painosta taloudessa.

 

Sosialistisen blokin romahtaminen ja Neuvostoliiton hajoaminen syvensivät ongelmia, kun Pohjois-Korea menetti kaupankäynnissä nauttimansa erioikeudet. Vuosikymmenen kestänyt talouden alamäki on aiheuttanut BKT:n supistumisen ainakin 50 prosentilla vuodesta 1991. Aiemmat maksamattomat ulkomaiset lainat tekevät lisäluoton saamisen erittäin vaikeaksi ja maalla on ulkomaista velkaa arvioiden mukaan noin 20 miljardia dollaria. Pohjois-Korean maatalous ei pysty tuottamaan riittävästi ruokaa oman väestön tarpeisiin ja maan sulkeutuneisuudesta johtuva siementen, lannoitteiden ja polttoaineen rajoitettu saatavuus lisää maatalouden tehottomuutta.

 

Pohjois-Korea ei julkaise tilastoja taloudestaan. Ainoat saatavilla olevat luvut perustuvat ulkopuolisten arvioihin, jotka ovat aina puutteellisia. Yleisesti luotettavimpina pidetään Etelä-Korean keskuspankin (Bank of Korea) arvioita, joita se on julkaissut 90-luvun alusta lähtien. Tilanne on huomattavasti parempi ulkomaankauppatilastojen osalta, sillä käytössä ovat useimmiten niin kutsutut ”peilitilastot" (mirror statistics) eli muiden maiden kauppatilastot, joista selviää niiden kauppa Pohjois-Korean kanssa. Näissäkin tilastoissa on kuitenkin huomattavia puutteita.

 

Pohjois-Korean talous on romahduksen partaalla. Siitä huolimatta, että maa teollistui nopeasti Korean sodan jälkeen ja kuului jopa maailman nopeimmin kasvaviin talouksiin 1950- ja 1960-luvuilla, ajautui se viimeistään 1970-luvun alussa taantumaan, joka jatkui kylmän sodan päättymiseen saakka. Sen jälkeen tilanne on synkentynyt entisestään. Vuosina 1990-1998 maan reaalinen bruttokansantuote oli negatiivista joka vuosi, eikä todellinen BKT vuonna 1998 ollut kuin vajaat 73 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vaikka talous kasvoikin vuosina 1999-2005, ei se silloinkaan päässyt 1990-luvun alun tasolle. Vuosien 2006 ja 2007 negatiivinen BKT kääntyi nousuun vuonna 2008 (3,7 %), mutta kääntyi jälleen lievään laskuun vuosina 2009 ja 2010. Vuonna 2011 Pohjois-Korean BKT kasvoi 0,8 % ja oli yhteensä 28 miljardia dollaria, bruttokansantulon per capita ollessa 1,33 miljoonaa wonia (5,3% Etelä-Korean vastaavasta).  Otettaessa huomioon inflaation vaikutus, Pohjois-Korean talous oli vuoden 2011 lopussa pienempi kuin vuonna 2008.

 

Keskusjohtoisessa suunnitelmataloudessa on pyritty mahdollisimman suureen omavaraisuuteen, ja pitkälti jopa eristäytymiseen muusta maailmasta. Täydellinen taloudellinen riippumattomuus ei kuitenkaan ole ollut tavoitteena ja tosiasiallisesti maa on aina ollut riippuvainen ulkomaisesta avusta. Vaikka juche-aatteen mukaan maa ei saa olla taloudellisesti tai muutenkaan riippuvainen muista maista, se voi silti käydä kauppaa hankkiakseen tuotteita ja raaka-aineita joita se ei itse pysty tuottamaan.

 

Talouden rakenteissa on tapahtunut varsin suuria muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana. Maatalouden osuus kokonaistuotannosta oli pitkään noin 30 prosentin tietämillä (parhaimmillaan 31,4 prosenttia vuonna 1999), mutta se on viime vuosina laskenut hyvin nopeasti. Vuonna 2011 maatalous muodosti enää 23,1 prosenttia BKT:stä. Myös raskaan teollisuuden osuus kokonaistuotannosta on laskenut reilusti. Vielä 1990 se muodosti reilun neljänneksen, 25,6 prosenttia, BKT:stä, mutta vuonna 2011 sen osuus oli enää vain noin 15,4 prosenttia. Sen sijaan palvelusektori ja erityisesti julkiset palvelut ovat kasvattaneet merkitystään. Vuonna 2011 palvelusektori muodosti 29,4 prosenttia BKT:stä julkisten palveluiden osuuden ollessa 21,2 prosenttia. Vaikka erityisesti valtion tarjoamat palvelut kasvattivat osuuttaan kokonaistuotannosta hyvin nopeasti, johtui tämä pikemminkin muiden sektoreiden laskusta kuin palvelusektorin kasvusta. 1990-luvun puolivälistä lähtien julkiset palvelut ovat muodostaneet noin neljänneksen ja palvelusektori kokonaisuudessaan noin kolmanneksen Pohjois-Korean BKT:stä.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Ulkomaankauppa on vain noin 15 prosenttia Pohjois-Korean BKT:stä, mutta sen todellinen merkitys on huomattavasti tätä suurempi, sillä monet toiminnot ovat riippuvaisia ulkomaankaupasta. Tämä tuli selvästi esiin 1990-luvulla, kun Neuvostoliiton romahdettua Pohjois-Korean kauppa romahti, samoin kuin sen talous yleisesti. Erityisesti raskas teollisuus, joka kärsi eniten 1990-luvulla, oli suuresti riippuvainen ulkomaisista raaka-aineista ja energiasta. Raskaan teollisuuden vanavedessä myös kaivostoiminta ja rakentaminen romahtivat.

 

Pohjois-Korean ulkomaankauppa on varsin pientä, joskin se on kasvanut koko 2000-luvun. Vuonna 2011 kokonaiskaupan arvo hyppäsi verrattuna vuodentakaiseen 51% ollen yhteensä 6,32 miljardia dollaria. Tästä viennin osuus oli 2,79 miljardia dollaria (kasvua huimat 84,2% johtuen pääosin mineraalien ja tekstiilien viennin yli 100 prosentin kasvusta)  ja tuonnin 3,53 miljardia dollaria (kasvua 32,6%). Maan tärkein kauppakumppani on Kiina, ja arvioiden mukaan Kiinan osuus Pohjois-Korean ulkomaankaupasta oli vuonna 2011 jopa 89%.  

 

Pohjois-Korean kauppapolitiikka perustui pitkään vain välttämättömien tuotteiden ja raaka-aineiden hankkimiseen ulkomailta, jolloin vienti oli tarkoitettu vain tuonnin rahoittamiseen. Ajan saatossa tuo näkemys on hieman muuttunut, tuonti on huomattavasti laajentunut sisältäen myös kulutushyödykkeitä. Tämän lisäksi vienti nähdään yleisesti hyvänä valuutan hankkimisen keinona, ei enää pelkästään tuonnin rahoittajana.

 

Vienti kasvoi vuoden 2007 arvosta 1.684 miljardia, 2.062 miljardiin vuonna 2008. Viennin muodostavat muun muassa metallurgiset tuotteet ja niiden tuotannon (mukaan lukien asevarustelun), tekstiilit, maa- ja kalatalouden tuotteet.

 

Päävientituotteita ovat muun muassa luonnonvarat (mm. kivihiili ja rautamalmi), metallurgiset tuotteet, hyödykkeet (mukaan lukien aseet), tekstiilit sekä maa- ja kalataloustuotteet. Päätuontituotteita ovat mm. raakaöljy, kivihiili, koneet ja laitteet, tekstiilit ja vilja.

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Vuoden 2010 (YK:n) arvion mukaan pohjoiskorealaisia oli noin 24,3 miljoonaa. CIA arvioi väestön määräksi 24,7 miljoonaa heinäkuussa 2013. Saatavissa olevat tiedot väestöstä ovat kuitenkin hajanaisia. Pohjoiskorealaiset ovat erittäin homogeeninen kansa. Eliniänodotus koko väestön keskuudessa on noin 69 vuotta; miehillä 65 vuotta ja naisilla 73 vuotta (vuoden 2013 arvio).

 

Väestön määrän ei odoteta juurikaan kasvavan. Tämä on osiltaan seurausta ihmisten tietoisesta valinnasta vähentää lapsimäärää, johon vaikuttaa myös maassa laajalti vallitseva aliravitsemus. Väestön määrään on vaikuttanut lisäksi 90-luvun nälänhätä, jonka on arvioitu aiheuttaneen 1-3 miljoonaa kuolonuhria.

 

Suurin osa väestöstä asuu kaupungeissa. Vielä vuonna 1993 kolmasosa työtä tekevästä väestöstä oli maanviljelijöitä. Pääkaupungissa Pjongjangissa asuminen onkin eliitin etuoikeus. Vastaavasti köyhimpiä alueita ovat Pohjois-Korean koilliset seudut.

 

Maan suurin kaupunki väestöllä mitattuna on maan pääkaupunki Pjongjang, jossa asuu yli 3 miljoonaa ihmistä. Seuraavaksi suurimmat kaupungit ja niiden asukasluvut ovat:

  • Nampo 730 000
  • Hamhung 710 000
  • Chongjin 582 000
  • Kaesong 334 000
  • Sinuiju 326 000
  • Wonsan 300 000

Uskonto

Uskonnon harjoittamista rajoitetaan valtionjohdon kielteisen suhtautumisen takia. Perinteisesti vallitsevat uskonnot ovat olleet buddhalaisuus ja kungfutselaisuus. Maassa toimii myös kaksi luterilaista ja yksi katolinen kirkko, mutta uskonnonharjoituksen mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.

Kielet

Pohjois-Korean virallinen kieli on korea. Pohjois-Koreassa ja Etelä-Koreassa puhuttu korean kieli eroavat toisistaan jonkin verran. Pohjoiskorealaiset eivät juurikaan puhu englantia.

Oikeusjärjestelmä

Maasta puuttuu itsenäinen ja avoin oikeuslaitos. Pohjois-Korean tuomioistuimet ovat riippuvaisia maan poliittisesta johdosta. Perustuslaki tuli voimaan vuonna 1948. Tämän jälkeen sitä on muutettu useasti, viimeksi vuonna 2009.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Koulutusta pidettiin aiemmin Pohjois-Korean menestystarinana. Luku- ja kirjoitustaito sekä peruskoulun tarjoaminen jokaiselle kansalaiselle olivat tavoitteita, jotka haluttiin saavuttaa. Ilmainen ylä-aste ja lukio-opetus tulivat yleiseksi vuonna 1975. Yli 200 korkeakoulua valmistavat asiantuntijoita pääasiassa luonnontieteiden ja teknologian aloille.

 

Koulutus alkaa päiväkodista tai lastentarhasta ja kattaa kaikki lapset. Tällä pyritään mahdollistamaan naisten työnteko sekä aloittamaan maan ideologian iskostaminen lapsiin jo nuorella iällä. Osallistuminen ensiasteen kouluun on kuitenkin viime vuosina kääntynyt laskuun, sillä yhä useammat koulut eivät pysty enää tarjoamaan kouluruokaa.

 

Pohjois-Korean järjestelmä tuottaa kansainvälisen tason aseistusta sekä koulutettua ja kurinalaista työvoimaa, jonka tietämys on rajattua. Yhteiskuntatieteitä ei juurikaan ole olemassa ja olemassa oleva taide kuvaa sekä ihannoi lähinnä hallintojärjestelmää. Päiväkotien ja muun koulujärjestelmän osallistumisaste on pudonnut huomattavasti vuoden 1995 jälkeen.

Media

Media on täysin valtion kontrollissa. Pohjois-Korean joukkotiedotusvälineet ovat valtion hallussa ja sisällöltään vahvasti ideologisia. Ulkomaisia kirjoja ja lehtiä ei ole yleisessä myynnissä. Vain ylin eliitti pääsee käsiksi ulkomaiseen mediaan.

 

Internetin käyttöä rajoitetaan laajalti. Maan Internet -jälkiliite on ".kp". Toukokuussa 2002 Pjongjangiin avattiin ensimmäinen yrittäjävetoinen Internet-kahvila. Tämän jälkeen Internetin tarjoavia kahviloita on avattu muutama lisää. Silti on epäselvää, keille Internetiin pääsy sallitaan. Sähköpostipalvelujen käyttö on niin ikään rajoitettua, mutta käytettävissä joidenkin kiinalaisten palveluntarjoajin kautta.

 

Radioasemia ovat AM 17 ja FM 14. Korealla on kansalliseksi sisäpuhelimeksi kutsuttu kaapeliradio, joka toimii tavallisen pohjoiskorealaisen tiedonlähteenä. Tämä radiokanava sisältää muun muassa uutisia sekä kommentaareja ja se on asetettu kuulumaan useimmissa asunnoissa ja työpaikoilla.

 

Televisiolähetys kattaa neljää kanavaa

  • Korean Central Television
  • Mansudae Television
  • Korean Educational and Cultural Network
  • Kaesong Television targeting South Korea

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen suhteet Pohjois-Koreaan ovat ohuet. Suomi solmi diplomaattiset suhteet Pohjois-Korean kanssa vuonna 1973. Poliittisia konsultaatioita on käyty viimeksi vuonna 2001. Maiden välinen kauppa on ollut satunnaista ja harvakseltaan tapahtuvaa. Suomi on humanitaarisista varoista myöntänyt Pohjois-Korealle hätäapua Punaisen Ristin (perusterveydenhuolto, vesi ja sanitaatio) ja WFP:n (ruokaturva) kautta. Ulkoministeriö on tukenut lisäksi suomalaisen kansalaisjärjestön FIDA:n kahta projektia (siemenperunantuotantoa ja sairaalalaitteiden hankintaa) Pohjois-Koreassa.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen kauppavaihto Pohjois-Korean kanssa on vähäistä ja sitä sääntelevät mm. YK:n ja EU:n asettamat pakotteet. Lisätietoa määristä Tullin kotisivulta (http://www.tulli.fi/fi/)

Vierailut

Suomen ja Pohjois-Korean välinen vierailuvaihto on ollut vähäistä. Suomesta vieraili maassa virkamiesvaltuuskunta 1996 ja humanitaarisiin kysymyksiin keskittynyt delegaatio vuonna 1999. Viimeisin ulkoministeriön virkamiesdelegaatio vieraili Pohjois-Koreassa 22.-25. marraskuuta 2010 hanketarkastusmatkalla. Suomella oli merkittävä rooli EU:n Pohjois-Korea -politiikan muotoutumisessa puheenjohtajakaudellamme 1999. Tällöin käytiin myös EU:n toinen poliittinen dialogi Pohjois-Korean kanssa.

 

Viime aikojen merkittävin pohjoiskorealaisten vierailu Suomeen tapahtui maaliskuussa 2001, kun varaulkoministeri Choe vieraili Suomessa matkallaan Ruotsiin. Vierailunsa aikana Choe tapasi kehitysyhteistyöministeri Satu Hassin.

Historia

Suomella on ollut diplomaattisuhteet molempien Koreoiden kanssa vuodesta 1973 lähtien. Suomella oli jonkin aikaa Pjongjangissa Pekingin suurlähetystön alainen edustusto, mutta sen toiminta lopetettiin vuonna 1996. Pohjois-Korealla oli suurlähettiläs Helsingissä 1978-1998, jonka jälkeen Pohjois-Korea on edustautunut Suomessa Tukholmassa sijaitsevan suurlähetystönsä kautta.

Historia

Strategisesti tärkeän Korean niemimaan herruudesta ovat historian saatossa taistelleet Kiina, Venäjä ja Japani. Japanin vaikutusvalta kasvoi 1800-luvun lopulla Koillis-Aasiassa ja nousi 1900-luvun alussa alueen suurvallaksi voitettuaan Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa. Tämän seurauksena Japani miehitti Korean niemimaan ja Korea liitettiin osaksi Japanin keisarikuntaa vuonna 1910. Korea vapautui Japanin miehitysvallasta vasta vuonna 1945 Japanin hävittyä liittoutuneille toisessa maailmansodassa. Neuvostoliiton asevoimat pohjoisessa ja USA:n asevoimat etelässä päättivät jakaa Korean kahtia ja hallinnoida maata väliaikaisesti tämän jaon mukaisesti. USA:n ja Neuvostoliiton välien viilennyttyä ja ajauduttua umpikujaan pian toisen maailmansodan jälkeen aiemmin määritelty rajalinja jäi pysyväksi 38. leveyspiirille syksyllä 1947. Molemmat Koreaa tällöin miehittäneet armeijat pyrkivät rakentamaan omien päämääriensä mukaisia hallintokoneistoja rajalinjan molemmin puolin. Maan pohjoisosassa perustettiin kommunistinen hallintokoneisto ja maan johtoon valittiin Kim Il-Sung.

 

Etelä-Korean itsenäistyminen vuonna 1948 provosoi Neuvostoliiton julistamaan pohjoisen osan myös valtioksi, jolloin syntyi Korean demokraattinen kansantasavalta eli Pohjois-Korea. Koreoiden perustaminen johti lukuisiin rajakahakoihin maiden välillä. Rajaselkkaukset leimahtivat sodaksi Pohjois-Korean hyökättyä etelään 1950. Taistelut ja rintamalinja siirtyi puolelta toiselle Koreoiden alueella. Aselepo solmittiin 27. heinäkuuta 1953, jolloin perustettiin neljä kilometriä leveä demilitarisoitu vyöhyke hieman 38. leveyspiirin yläpuolelle. Aselevosta huolimatta molemmat Koreat ovat käytännössä yhä sotatilassa, koska virallista rauhansopimusta maiden välillä ei tähän päivään mennessä ole tehty.

 

Sodan aiheuttamat tuhot olivat mittavat; noin neljä miljoonaa ihmistä sai surmansa ja arviolta noin kuusi miljoonaa jäi kodittomaksi. Molempien maiden infrastruktuuri ja teollisuus kärsivät pahoin. Talouden rakentaminen ja teollinen tuotanto jouduttiin aloittamaan jopa alemmalta tasolta kuin toisen maailmansodan jälkeen. Sodan päätyttyä Kim Il-Sung onnistui Neuvostoliiton myötävaikutuksella vakiinnuttamaan asemansa Pohjois-Koreassa ja käynnisti maan talouden jälleenrakentamisen neuvostoliittolaisperäiseen suunnittelutalousajatukseen pohjautuvan kolmivuotissuunnitelman pohjalta. Erittäin keskitetty suunnittelutalousjärjestelmä saavutti ensin vaikuttavia tuloksia ja Pohjois-Korean elintaso oli 1960-luvun  loppupuolella korkeampi kuin Etelä-Koreassa. Järjestelmän heikkoudet kävivät ilmeisiksi 1970-luvun alussa ja maan talous ajautui yhä syvenevään ahdinkoon 1980-luvun loppuun mennessä.

 

Kim Jong-il kuoli vuoden 2011 joulukuussa, ja Pohjois-Korean johtoon nousi hänen nuorin poikansa, arviolta noin 30-vuotias Kim Jong-un. Vallansiirto sujui rauhallisesti ja Pohjois-Korea on viime aikoina keskittynyt Kim Jong-unin valta-aseman vakiinnuttamiseen ja henkilökultin rakentamiseen. Nuori Kim on nimitetty mm. kansallisen puolustuskomission ensimmäiseksi puheenjohtajaksi (Kim Jong-il on nimitetty ikuiseksi puheenjohtajaksi), työväenpuolueen ensimmäiseksi sihteeriksi (Kim Jong-ilin ollessa ikuinen pääsihteeri), ja viimeksi kesällä 2012 hän nimitytti itsensä marsalkaksi erotettuaan armeijan päällikön.

 

Matkailijoiden kannattaa hankkia kattava vakuutus korvaamaan esimerkiksi peruutetuista lennoista ja kadotetuista passeista tai matkatavaroista aiheutuneita kustannuksia. On syytä ottaa selvää, kattaako vakuutus lennot Air Koryolla.Pohjois-Koreaa koskevaa matkustustiedotetta päivitetään, mikäli maan turvallisuustilanne merkittävästi muuttuu. Matkustustiedote löytyy mm. suurlähetystön ja ulkoministeriön internetsivuilta www.finland.or.kr tai www.formin.fi > Maat ja alueet > Matkustustiedotteet maittain.

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Suomella ei ole edustustoa Pohjois-Koreassa. Suurlähettiläs on akkreditoitu Etelä-Koreasta (Soul).

Asuminen, asunnot

Asumisolosuhteet ovat ajan saatossa huonontuneet.

Autot

Pääkaupungissa Pjongjangissa liikennettä on jonkin verran. Muualla autoliikennettä ei juuri ole. Suurin osa 25 000 kilometrin tieverkostosta on päällystämätöntä ja niillä kulkee vain jokunen yksityinen auto tai kaupunkien välinen linja-auto.

Ilmasto

Maassa on mannerilmasto. Kuumin kuukausi on elokuu, jolloin lämpötilat liikkuvat 20-27 celsiusasteen välillä. Vastaavasti kylmin kuukausi on tammikuu jolloin lämpötila painuu pakkasen puolelle, mutta harvemmin alle -10 pakkasasteen. Elokuussa sademäärä liikkuu 317 mm tuntumassa, ja se on vuoden sateisin kuukausi. Eroa talven sateisiin on paljon, tammikuussa sademäärä on keskimäärin vain 30 mm.

Joukkoliikenne

Tavallisilla kansalaisilla ei ole liikkumisvapautta paikkakunnalta toiselle.Vain korkeimmalla eliitillä on mahdollisuus vierailla ulkomailla ja tällöinkin edellytyksenä on ainakin yhden perheenjäsenen jääminen kotimaahan.

 

Rautatieverkostosta suurin osa on alun perin japanilaisten rakentamaa ja näin se on jo monin osin rappeutunut. Rautateitä on laajalti, noin 5000 kilometrin verran. Rautatieverkko kattaa 70 prosenttia matkustajaliikenteestä ja 90 prosenttia rahtikuljetuksista.

 

Pohjois-Korean kansallinen lentoyhtiö on Air Kyryo ja päälentokenttä Sunan. Sunanista lähtee parisenkymmentä lentoa viikossa noin kymmeneen eri kohteeseen. Maan sisäistä säännöllistä lentoliikennettä ei ole. Maaliskuussa 2008 Kiinan Air China -lentoyhtiö aloitti lennot Kiinan pääkaupungin Pekingin ja Pohjois-Korean Pjongjangin välillä.

 

Satamat ovat myös uudenaikaistamisen tarpeessa. Koillisessa olevat satamat Rajin ja Chongjin ovat potentiaalisia kauppakanavia Kiinaan ja Siperiaan.

Kansalliset vapaapäivät

  • Uudenvuodenpäivä 1. tammikuuta
  • Kim Jong-Ilin syntymäpäivä 16. helmikuuta
  • Ikuisen presidentin Kim Il-sungin syntymäpäivä 15. huhtikuuta
  • Korean kansan armeijan perustamispäivä 25. huhtikuuta
  • Työn päivä 1. toukokuuta
  • Voiton päivä 27. heinäkuuta
  • Itsenäisyyspäivä 15. elokuuta
  • Korean demokraattisen kansantasavallan perustamispäivä 9. syyskuuta
  • Korean työväenpuolueen perustamispäivä 10. lokakuuta
  • Perustuslain julistuksen päivä 27. joulukuuta

Kirjallisuus

Suositeltavia kirjoja Pohjois-Koreaan ja sen historiaan liittyen:

 

  • Bradley Martin: Under the Loving Care of the Fatherly Leader: North Korea and the Kim Dynasty, Thomas Dunne Books (St Martin’s Press), New York 2004
  • Don Obderdorfer: The Two Koreas: A Contemporary History (2nd edition), Basic Books, New York 2001
  • Turkki, Teppo: Tiikeriportti; Korean vimma voittaa maailma 2009

Liikennekäyttäytyminen

Pohjois-Koreassa on oikeanpuoleinen liikenne.

Mitat ja painot

Pääsääntöisesti käytössä on metrijärjestelmä, mutta myös korealaisia mittayksiköitä.

Pankit

Käteinen raha on paras maksuväline. Käytännössä kyseeseen tulevat lähinnä euro, dollari ja joissain paikoissa Kiinan yuan. Paikallisen valuutan tuonti ja vienti on kiellettyä. Pjongjangissa tärkeimmät hotellit ottavat vastaan luottokortteja (Visa, Mastercard). Luottokortteja ei kuitenkaan suositella käytettäväksi. Matkashekkejä ei oteta vastaan.

Puhelimet

Helmikuusta 2013 alkaen matkailijat ovat voineet tuoda matkapuhelimensa maahan. Matkapuhelimet  tulee rekisteröidä tullissa saapumisen yhteydessä. Ulkomaiset matkapuhelimet eivät toimi Pohjois-Koreassa, käyttöä varten niihin tulee ostaa pohjoiskorealainen sim-kortti. GPS-välineet on jätettävä Pohjois-Korean tulliin maahan tultaessa, josta ne on lunastettava maasta lähdettäessä.

 

Pohjois-Korean teleliikenne on yksityistä. Kansainvälisesti soittaminen on mahdollista ainoastaan Pjongjangiin (Maakoodi 850), mutta läpipääsemisessä voi olla ongelmia. Yritykset julkistavat mm. puhelimen, teleksin ja faksin numerot, mutta puhelinluetteloa numeroista ei ole tarjolla. Ministeriöiden puhelinnumerot ja osoitteet ovat salaisia.

Ravinto

Pohjois-Koreassa tulee juoda pullotettua vettä. Maitoa ei ole pastöroitu ja se tulee keittää. Ruoaksi nautittavan lihan ja kalan on oltava hyvin kypsennettyä. Vihannekset on myös kypsennettävä ja hedelmät kuorittava.

Terveydenhuolto

Terveydenhuoltopalvelut maassa ovat hyvin kehittymättömät. Matkailijan tulee ottaa huomioon, että alueella on esiintynyt myös malariaa ja koleraa. Ennen matkustamista on suositeltavaa selvittää tarpeelliset lääkitykset ja ottaa tarvittavat rokotteet. Mukaan on parasta varata riittävä määrä lääkkeitä. Hampaiden pesuun tulee käyttää pullotettua vettä.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Paikallisen valuutan tuonti ja vienti on kiellettyä. Ulkomaiset GPS-välineet on jätettävä Pohjois-Korean tulliin maahan tultaessa ja lunastettava lähdettäessä. Maahan ei kannata ottaa mukaan kirjoja tai muuta kirjallista aineistoa korean kielellä, koska se voidaan takavarikoida. Myös englanninkielistä uskonnollista, yhteiskunnallista tai historiallista kirjallisuutta kannattaa välttää.

Valokuvaaminen

Valokuvaamiseen kannattaa pyytää lupa etukäteen. Viranomaisten ja vartioitujen rakennusten kuvaamista tulee välttää.

Valuutta

Pohjois-Korean won (KPW, 1 won = 100 chon)

USD 1 = 128 KPW

Muuta

Matkailijoiden kannattaa hankkia kattava vakuutus korvaamaan esimerkiksi peruutetuista lennoista ja kadotetuista passeista tai matkatavaroista aiheutuneita kustannuksia. On syytä ottaa selvää, kattaako vakuutus lennot Air Koryolla.

 

Pohjois-Koreaa koskevaa matkustustiedotetta päivitetään, mikäli maan turvallisuustilanne merkittävästi muuttuu. Matkustustiedote löytyy mm. suurlähetystön ja ulkoministeriön internetsivuilta www.finland.or.kr tai www.formin.fi > Maat ja alueet > Matkustustiedotteet maittain.

TulostaLähetä

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Soul

Päivitetty 25.7.2013

© Suomen suurlähetystö, Soul | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot