| Kieli | Virallinen nimi | Käyttönimi |
| suomi | Korean tasavalta | Etelä-Korea |
| ruotsi | Republiken Korea | Sydkorea |
| englanti | Republic of Korea | South Korea |
| saksa | Republik Korea | Südkorea |
| ranska | République de Corée | Corée du Sud |
| omalla kielellä | Daehan Mingkuk | Hanguk |
1945 (Japanin siirtomaaherruudesta)
15. elokuuta
Kesäisin: GMT + 9
Talvisin: (+ 8)
99 678 km²
48,6 miljoonaa (2008, National Statistical Office EIU)
Suomeksi: Soul
Omalla kielellä: Seoul
24. elokuuta 1973
13. huhtikuuta 1973
Etelä-Korean suurlähetystö Helsingissä:
Erottajankatu 7, 00130 Helsinki
Puh. (09) 251 5000
Fax. (09) 251-50055
Sähköposti: korembfi@mofat.go.kr
Verkkosivut: http://fin.mofat.go.kr
Etelä-Korea on demokraattinen tasavalta. Perustuslain mukaan valtiovalta jakautuu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomivaltaan. Lainsäädäntövalta on parlamentilla, toimeenpanovalta presidentillä ja korkein tuomiovalta korkeimmalla oikeudella. Perustuslaki on hyväksytty 17. elokuuta 1948. Tämän jälkeen perustuslakiin on tehty useita muutoksia.
Etelä-Korea on jaettu yhdeksään provinssiin, kuuteen metropoliin ja erityisasemassa olevaan pääkaupunkiin Souliin. Provinssit ovat:
Väestöstä noin puolet (22-24 miljoonaa) asuu Soulissa tai sen välittömässä läheisyydessä.
Valtion päämiehenä toimii presidentti Lee Myung-bak. Presidentti toimii myös hallituksen päämiehenä ja maan asevoimien komentajana. Presidentin toimikausi on viisi vuotta. Presidentti Lee astui virkaansa 25. helmikuuta 2008. Seuraavat presidentinvaalit ovat joulukuussa 2012.
Economist Intelligence Unit asettaa Etelä-Korean demokratia-indeksillä mitattuna sijalle 29. Näin se kuuluu niiden 31 valtion joukkoon, jossa katsotaan vallitsevan täysi demokratia.
Kansalliskokous (Gukhoe, National Assembly) on yksikamarinen ja valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Kansalliskokous muodostuu 299 kansanedustajasta. Kansanedustajista 243 valitaan suoralla kansanvaalilla henkilökohtaisen äänimäärän perusteella. Loput 56 paikkaa jaetaan puolueiden kesken niiden saaneen äänimäärän mukaisessa suhteessa. Jokaisella 20-vuotiaalla on äänestysoikeus parlamenttivaaleissa, ja kuka tahansa 25 -vuotias tai vanhempi voi asettautua ehdokkaaksi. Seuraavat parlamenttivaalit pidetään keväällä 2012.
Parlamentti jakaantuu seitsemääntoista pysyvään valiokuntaan. Kullakin pysyvällä valiokunnalla, tiedustelusta vastaavaa valiokuntaa lukuun ottamatta, on mahdollisuus nimittää kolme alivaliokuntaa erityiskysymyksiä varten.
Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksesta. Etelä-Korean hallitukset eivät yleensä ole olleet pitkäaikaisia. Laajamittaisia ministerivaihdoksia on tehty vuosittain. Tämän lisäksi ministerit vaihtuvat usein presidentin henkilökohtaisten näkemysten mukaan tai poliittisten erimielisyyksien yhteydessä. Hallituksen jäsenet ovat yleensä olleet ensi sijassa joko virkamiehiä tai yliopistotaustan omaavia. Nykyiseen kabinettiin kuuluu 16 ministeriä.
Etelä-Korean demokratiaprosessi on edennyt nopeasti sen jälkeen, kun Etelä-Korea siirtyi siviilihallintoon vuonna 1993 entisen kenraalin Roh Tae-woon virkakauden päättyessä. Etelä-Korean poliittinen järjestelmä on pintakuohunnasta huolimatta kehittynyt viimeisten kahdenkymmenen vuoden ajan vakaasti kohti todellista demokratiaa. Economist Intelligence Unit asettaa Etelä-Korean demokratia-indeksillä mitattuna sijalle 29. Näin se kuuluu niiden 31 valtion joukkoon, jossa katsotaan vallitsevan täysi demokratia.
Poliittinen kulttuuri poikkeaa suomalaisesta. Puolueet ovat enemmän vaaliorganisaatioita kuin johdonmukaisen ideologisen ohjelman pohjalta syntyneitä ryhmittymiä. Kansanedustajat vaihtavat puoluetta usein kesken kauden. Puolueet ja politiikka on Etelä-Koreassa tyypillisesti hyvin regionaalista. Etelä-Korean sisäpolitiikka on myös perinteisesti varsin kiivasta ja tunnepitoista ja väkivaltaiset yhteenotot maan parlamentissa saavat aika ajoin maailmanlaajuisestikin huomiota.
Etelä-Koreassa sisäpoliittista keskustelua ovat perinteisesti hallinneet talousteemat ylitse muiden ja ne vaikuttivat myös ratkaisevasti vuoden 2008 alussa virkaan astuneen presidentti Lee Myung-bakin voittoon vuoden 2007 joulukuussa järjestetyissä presidenttivaaleissa. Presidentti Leen toimikautensa alussa kansalliseksi kasvustrategiaksi omaksuma vähäpäästöinen vihreä talouskasvu on tällä hetkellä sisäpolitiikan keskeisin teema. Kyseisen vision mukaan maan energiaintensiiviseen valmistusteollisuuteen nojautuva talouskasvu on pyrittävä suuntamaan kohti laatuorientoitunutta, vähäpäästöistä kasvumallia muun muassa kannustamalla maan teollisuutta energiatehokkaisiin tuotantoratkaisuihin ja tuotteisiin sekä nostamalla uusiutuvien energialähteiden osuutta nykyisestä. Hallitus on ilmoittanut investoivansa seuraavan viiden vuoden aikana yhteensä 83,6 miljardia US dollaria vihreään sektoriin. Summa vastaa noin kahta prosenttia maan bruttokansantuotteesta, mikä ylittää YK:n ympäristöohjelman (UNEP) vuonna 2009 ilmestyneessä raportissa esittämän suositustason. Investoinnin toivotaan luovan 1,18 - 1,47 miljoonaa uutta työpaikkaa.
Etelä-Korea on yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa. Konfutselaisuus on menettämässä asemaansa yhteiskunnan keskeisenä käyttäytymisnormina, ja nuoremmilla ja vanhemmilla ikäluokilla on eri näkemyksiä siitä, minkälainen talous-, sosiaali-, sisä- ja ulkopoliittinen linja olisi kansakunnan kannalta paras vaihtoehto. Keskeisimpiä sosiaalisia haasteita ovat tuloerojen kärjistyminen, alhainen syntyvyys (OECD-maiden alhaisin), väestön nopea ikääntyminen, epävarmat työsuhteet sekä sosiaalisten turvaverkkojen puute.
Korealaista maailmankuvaa voidaan perustellusti luonnehtia Aasia- ja Amerikka-keskeiseksi. Etelä-Korean ulkopolitiikan hallitsevat kysymykset ovat suhteet Yhdysvaltoihin, Kiinaan ja Japaniin. Venäjän vaikutus ja rooli ei maantieteellisestä läheisyydestään huolimatta ole Etelä-Korean kannalta merkittävä.
Suhteet Yhdysvaltoihin ovat Etelä-Koreassa jatkuvasti esillä. Yhdysvallat on sen tärkein yhteistyökumppani niin taloudessa kuin turvallisuuspolitiikassa. Presidentti on aktiivisesti ajanut liittosuhteen tiivistämistä ja suhteet ovat tällä hetkellä huomattavasti paremmat kuin hänen edeltäjänsä aikana.
Presidentti Lee on pyrkinyt lähentämään suhteita Kiinaan, jonka on perinteisesti ajateltu toimivan samassa roolissa Pohjois-Korean kanssa, kuin USA:n suhteessa Etelä-Koreaan. Suhdekehitys on ollut myönteinen ja maat ovat viime vuosina lähentyneet varsinkin taloudellisesti monien korealaisyritysten siirtäessä tuotantoaan Kiinaan. Vuonna 2003 Kiina ohitti Yhdysvallat Etelä-Korean suurimpana kauppakumppanina.
Presidentti Lee haluaa viedä Japani-suhteita uudelle, tulevaisuuteen katsovalle linjalle. Pohjois-Korean ydin- ja ohjushankkeet uhkaavat kummankin turvallisuutta ja maat ovat toimineet tiiviissä yhteistyössä, mikä on ollut omiaan edesauttamaan yleistä normalisoitumista. Suhteita ovat ajoittain koetelleet aluekiista Dokto (Takeshima) -nimisestä saaresta sekä siirtomaakauden ja aiempien konfliktien jättämät ikävät historialliset muistot.
Etelä-Koreassa toivotaan Venäjän öljy- ja kaasuvaroista löytyvän keino vähentää maan riippuvuutta Lähi-idän energialähteistä. Korealaisyritykset hyödyntävät jonkin verran Siperian rataa rahtikuljetuksiin Etelä-Koreasta Eurooppaan (pääteasemana useimmiten Suomi), mutta Koreoiden välisen ratayhteyden puuttuminen hidastaa liikenteen kasvua.
Etelä-Korea kuuluu seuraaviin alueellisiin yhteistyöjärjestöihin: ACD, APEC, ASEAN, ASEM ja FEALAC.
ACD(Asia Cooperation Dialogue) on panaasialainen yhteistyöfoorumi. ACD on perustettu vuonna 2002 ja siihen kuuluu 18 jäsenmaata. Etelä-Korea on yksi ACD:n perustajajäsenistä. ACD:n tavoitteena on vahvistaa Aasian vahvuuksia entisestään ja parantaa sen kilpailukykyä maksimoimalla Aasian monimuotoisuuden ja resurssien mahdollisuudet.
APEC(Asia-Pacific Economic Cooperation) on taloudellinen foorumi, joka muodostuu Tyynenmeren rantavaltioista. APEC:n tarkoituksena on toimia keskustelufoorumina alueelliseen talouteen, yhteistyöhön, kaupankäyntiin ja investointeihin liittyen. APEC:n toimintaa kontrolloi sihteeristö joka on sijoitettu Singaporeen. Etelä-Korea on ollut APEC:n jäsen sen perustamisvuodesta 1989 lähtien.
ASEAN(Association of Southeast Asian Nations) perustettiin vuonna 1967. Etelä-Koreasta tuli ASEAN jäsen vuonna 1991. ASEAN+3 yhteistyö aloitettiin vuonna 1997 ja siihen kuuluu 14 Aasian maata.
ASEM(Asia-Europe Meeting) on ASEAN+3 kuuluvien 14 Aasian maan, Euroopan komission ja EU:hun kuuluvien 27 jäsenmaan välinen keskustelufoorumi. ASEM:n tarkoituksena on edistää poliittista keskustelua, turvallisuutta ja taloutta jäsenten välillä.
EAS(East Asian Summit) on panaasialainen vuosittain järjestettävä foorumi, johon kuuluu 16 Itä-Aasian maata. Ensimmäinen huippukokous pidettiin joulukuussa vuonna 2005 Kuala Lumpurissa. EAS:n kokoukset pidetään rinnakkaisesti ASEAN:n kanssa.
FEALAC(Forum for East Asia-Latin America Cooperation) on 32 Itä-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista koostuva järjestö. Nämä valtiot pyrkivät luomaan uusia mekanismeja dialogeille ja yhteistyölle alueiden välillä.
Etelä-Korea on kuulunut maailman kauppajärjestöön (GATT/ WTO) vuodesta 1967. Etelä-Korea liittyi vuonna 1957 kansainväliseen atomienergiajärjestöön (IAEA), jonka perustehtävänä on rauhanomaisen ydinenergian käyttö. Vuonna 1996 Etelä-Koreasta tuli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen OECD:n jäsen ja 1998 kansainvälisen kauppakamarin (ICC) jäsen.
Etelä-Korea kuuluu G20-ryhmään, johon kuuluu maailman rikkaimmat maat. G20-ryhmä perustettiin yhteistyö- ja neuvontafoorumiksi kansainvälistä rahoitusjärjestelmää koskevissa asioissa. Korea isännöi 2010 marraskuussa G20-maiden huippukokousta.
Etelä-Koreasta tuli YK:n jäsen vuonna 1991. ECOSOC hallintoneuvoston jäsenenä se oli vuosien 1993-1995 välisen jakson. Joulukuussa 1995 Etelä-Korea valittiin YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi. Korean tasavalta toimi vuonna 2001 YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana. Huomionarvoista on, että korealainen Ban Ki-moon valittiin vuonna 2006 kahdeksanneksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriksi YK:n yleiskokouksessa. Ban Ki-moon on toiminut aiemmin Etelä-Korean ulkoministerinä. Hänen valintansa oli monesta syystä merkittävä; hänestä tuli toinen aasialainen ja ensimmäinen korealainen, joka on valittu hoitamaan pääsihteerin virkaa. Tämän odotetaan edesauttavan Aasian maiden asemaa osana kansainvälistä yhteisöä.
Etelä-Korea on jäsenenä muun muassa seuraavissa YK:n elimissä ja ohjelmissa:
Sekä seuraavissa YK:n erityisjärjestöissä:
Etelä-Korean puolustusministeriö (Ministry of National Defense, MND) on vastuussa eri puolustusvoimien osastojen, armeijan sekä meri- ja ilmavoimien toiminnasta. Etelä-Korean armeija on maailman kuudenneksi suurin, miesvahvuudeltaan 527 000 vuonna 2008. Puolustusvoimat osallistuvat usein myös humanitaariseen ja luonnonkatastrofien vaikutuksen lievitykseen. Etelä-Korean armeija on osallistunut myös useisiin kansainvälisiin rauhanturvaamisoperaatioihin (muun muassa Afganistanissa) ja terrorismin vastaisiin toimiin.
Hiljattain OECD:n kehitysapukomission jäseneksi hyväksytty Etelä-Korea on viime vuosina lisännyt kehitysapurahojaan tuntuvasti. Kehitysapurahojen kokonaismäärä kaksinkertaistui vuosien 2004 – 2008 välillä yltäen 797 miljoonaan dollariin, joka vastaa 0,09 prosenttia maan bruttokansantulosta. Kahdenvälisen kehitysavun osuus vuoden 2008 kehitysapurahoista oli yli 65 prosenttia (yli 520 miljoonaa USD), josta suurin osa kohdennettiin Aasian maille ja noin 34 prosenttia kokonaiskehitysavusta kanavoitiin monenvälisten instituutioiden kautta.
Etelä-Korean tavoitteena on nostaa kehitysapu 0,15 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2012 mennessä ja 0,25 prosenttia bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.
Etelä-Koreassa kunnioitetaan ihmisoikeuksia, sananvapautta ja yhdistymisvapautta. Tämä toteutuu muun muassa säännöllisillä ja oikeudenmukaisilla vaaleilla. Korea kuuluu myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostoon. Maan perustuslaki takaa kansalaisten perusoikeudet ja suojelee ihmisarvoa. Oikeusministeriö vastaa hallituksen ihmisoikeuspolitiikasta.
Etelä-Koreassa toimii Ihmisoikeuskomissio. Komissio perustettiin vuonna 2001 ajamaan ihmisoikeuksia, jokaisen ihmisen arvokkuutta ja vapautta, kansainvälisten ihmisoikeuskonventioiden mukaisiksi.
Etelä-Korea on liittynyt laajasti keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joihin kuuluvat:
Etelä-Korean suhteet EU:hun ovat hyvät. Tästä huolimatta suhteet ovat paljolti edelleen unionin suuriin jäsenmaihin painottuvaa. Vaikkakin unionin asema ollaan yhä enemmän ymmärtämässä, silti unioni nähdään ennemminkin kauppablokkina kuin poliittisena toimijana. Unionin näkyvyys esimerkiksi USA:n verrattuna on paljon vähäisempää. EU herättää myönteistä kaikua, mutta Euroopan yhdentymisen historiallinen tausta on vielä melko vieras monille korealaisille.
EU on viime vuosina kohottanut profiiliaan Etelä-Koreassa ja noussut Etelä-Korean suurimmaksi investoijaksi ja toiseksi suurimmaksi kauppakumppaniksi. Vuonna 2007 aloitetut neuvottelut vapaakauppasopimuksesta EU:n ja Etelä-Korean välillä saatettiin päätökseen lokakuussa 2009. Sopimuksen odotetaan astuvan voimaan vuoden 2010 loppupuolella. Vapaakauppasopimus tulee antamaan kilpailuedun EU-maiden yrityksille. Osapuolten välisen kauppavaihdon ennustetaan laajenevan entisestään, yltäen keskimäärin yli 9 prosentin vuosittaiseen kasvuun. Etelä-Korea on jo nyt yli 65 miljardin euron suuruisine kokonaiskaupanvaihtoineen suurempi kauppakumppani EU:lle kuin esimerkiksi Kanada, Intia, Brasilia tai Singapore.
Etelä-Korean talouskehitys on ollut hätkähdyttävän nopeaa. Maa on noussut vajaassa neljässä vuosikymmenessä yhdeksi maailman köyhimmistä maista maailman 15. suurimmaksi taloudeksi. Maan bruttokansantuote asukasta kohden oli vielä 1960-luvun lopussa alle 100 dollaria, mutta 60-luvun alussa talouskehityksen perustaksi omaksutun japanilaistyylisen talouskehitysohjelman avulla maan talous kasvoi keskimäärin yhdeksän prosentin vuosivauhtia aina 1990-luvun lopulle asti ja bruttokansatuote asukasta kohden saavutti 20 000 dollarin tason vuonna 2007.
Nopeaan taloudelliseen vaurastumiseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet määrätietoinen teollisuuspolitiikka, vahva protektionismi, sekä voimakkaat koulutus-, tutkimus- ja kehityspanokset, joilla on pystytty vahvistamaan talouskasvun veturina toimineen vientiteollisuuden kilpailukykyä. Etelä-Korea kuuluu G20-ryhmään ja OECD:hen ja sen teollisuus on kansainvälisesti vahva ja kilpailukykyinen monella alalla.
Teollisuutta ja liike-elämää luonnehtivat suuret monialayritykset. Teollisuussektori on ajan saatossa monipuolistunut voimakkaasti tuotannon kasvaessa. Tärkeimpiä teollisuuden aloja ovat auto- ja laivanrakennusteollisuus, tekstiili- sekä jalkineteollisuus, että elektroniikka- ja terästeollisuus.
Etelä Koreasta tuli 1990-luvun lopulla maailman suurin laivanrakennusvaltio. Etelä-Korean autoteollisuus on maailman neljänneksi suurin Yhdysvaltojen, Japanin ja Kiinan jälkeen. Maa on myös maailman kuudenneksi suurin teräksentuottajamaa. Rakennusalalla on merkittävä osuus Etelä-Korean taloudessa, jossa Lähi-itä on noussut maan suurimmaksi vientialueeksi. Rakentamissektoria tukevat Etelä-Korean vuoden 2012 maailmannäyttelyn isännyys että Etelä-Korean Aasian-kisojen isännöinti vuonna 2014, joiden seurauksena toteutetaan erinäisiä rakennusprojekteja ja laajennetaan liikenneverkostoa.
Tunnusomaista Etelä-Korean taloudelle on, että talouskasvu nojaa poikkeuksellisen paljon vientikaupan varaan. Tavaraviennin osuus maan bruttokansantuotteesta on lähes 40 prosenttia ulkomaankaupan osuuden ylittäessä peräti 70 prosenttia. Raaka-aineiden, varsinkin öljyn hinta sekä toisaalta keskeisten vientimarkkinoiden tilanne määräävät pitkälti sen, mihin suuntaan maan talous kehittyy. Tämä tekee talouden haavoittuvaiseksi vientikysynnässä tapahtuville heilahduksille. Osoitus haavoittuvaisuudesta saatiin jälleen kerran vuoden 2008 syksyllä puhjenneessa kansainvälisessä finanssikriisissä. Usean vuoden ajan kaksinumeroista kasvuvauhtia ylläpitänyt vienti lähti jyrkkään laskuun pudoten yli viidenneksen päävientimaissa Kiinassa, USA:ssa ja Japanissa finanssikriisin myötä heikentyneen kysynnän vuoksi. Erityisesti keskeisimpien vientialojen tilauskannat supistuivat nopeasti. Vienti romahti vuoden 2009 ensimmäisellä vuosineljänneksellä peräti 21,2 prosenttia edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Maan talous alkoi kuitenkin osoittaa elpymisen merkkejä varsin nopeasti saavuttaen 3,2 prosentin kasvun kolmannella vuosineljänneksellä. Elpymisvauhti on siitä lähtien ollut yksi OECD-maiden nopeimmista ja G20-ryhmän jäsenmaista kuudenneksi nopein. Ennakoitua nopeampaan talouden toipumiseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet vientikysynnän toipuminen päävientimaissa. Erityisesti maan tärkeimmässä vientimaassa Kiinassa (jonka osuus kokonaisviennistä on yli 20 prosenttia) ja hallituksen aggressiiviset elvytystoimet muun muassa massiivisella 3,6 prosenttia bkt:stä vastaavalla elvytyspaketilla, joka on selvästi suurempi kuin G20-ryhmään kuuluvien maiden keskiarvo.
Etelä-Korea on perinteisesti ollut multilateraalisen kansainvälisen kauppajärjestelmän puolustaja. Suomi ja Etelä-Korea ovat pitkälti samoilla linjoilla WTO:n parhaillaan käynnissä olevan kauppaneuvottelukierroksen (DDA) neuvottelukysymyksistä. WTO:n Dohan neuvottelukierroksen takkuilu on kuitenkin saanut sen muuttamaan kauppapoliittista strategiaansa siten, että se pyrkii kahdenvälisillä vapaakauppasopimuksilla takaamaan vientivetoisen talouden kilpailuaseman. Näin parannetaan asetelmaa keskeisimpien kilpailijoiden Kiinan ja Japanin suuntaan. Nykyhallinto uskoo merkittävien kauppakumppanimaiden kanssa solmittujen vapaakauppasopimusten myötävaikuttavan rakenneuudistusten aikaansaamiseen ja nopeuttavan talousrakenteen sopeutumista avoimen markkinatalouden sääntöihin.
Etelä-Korealla on vapaakauppasopimukset Chilen, Singaporen, Eftan ja ASEAN kanssa, lukuun ottamatta Thaimaata. Käynnissä ovat vapaakauppasopimusneuvottelut Kanadan, Meksikon, Perun, GCC:n, Australian ja Uuden-Seelannin kanssa. Etelä-Korea ja USA päättivät neuvottelut huhtikuussa 2007, mutta neuvottelutulos tulee vielä hyväksyä molempien maiden päätöksentekoelimissä. Etelä-Korealla on kokonaisvaltainen talouskumppanuussopimus (CEPA) Intian kanssa elokuusta 2009.
Vuonna 2007 aloitetut vapaakauppasopimusneuvottelut EU:n ja Etelä-Korea välillä saatettiin päätökseen vuoden 2009 lokakuussa. Sopimuksen odotetaan näillä näkymin astuvan voimaan vuoden 2010 loppupuolella. Vapaakauppasopimus, jonka kokonaisarvoksi on arvioitu noin 19 miljardia euroa, antaa EU-maiden yrityksille todellisen kilpailuedun tilanteessa, jossa osapuolten välinen kauppavaihto laajenee tasaisesti yltäen keskimäärin yli 9 prosentin vuosittaiseen kasvuun. Etelä-Korea on yli 65 miljardin euron suuruisine kokonaiskaupanvaihtoineen suurempi kauppakumppani EU:lle kuin esimerkiksi Kanada, Intia, Brasilia tai Singapore.
Sopimuksen uskotaan edistävän Etelä-Korean liiketoimintaympäristön avoimuutta vaikuttavan myönteisesti EU-yritysten markkinoillepääsyyn ja toimintaedellytyksiin. Sopimus kattaa tavarakaupan, etabloitumisen, palvelut ja sähköisen kaupankäynnin, säännöt sekä sääntelyyn liittyvät institutionaaliset kysymykset. Se menee tietyiltä osin pidemmälle kuin Yhdysvaltojen Korean kanssa neuvottelema sopimus. Vapaakauppasopimuksessa osapuolet sitoutuvat poistamaan tariffit 97 prosentilta osapuolten välisestä kaupasta viiden vuoden siirtymävuoden kuluessa. Vapaakauppasopimuksen myötä EU-yritysten vienniltä poistuvat tariffit yhteensä noin 1,6 miljardin euron arvosta.
Vapaakauppasopimuksen suurimmat talousvaikutukset tulevat ennakkoarvioiden mukaan palvelukaupan (muun muassa kuljetus-, televiestintä-, rakennus- ja rahoitusalojen sekä oikeuspalvelujen) vapauttamisesta. Eräiden arvioiden mukaan palveluiden osuus voisi olla jopa puolet viennistä saatavista hyödyistä. Suomi on onnistunut varmistamaan, että Suomen kaupallistaloudelliset edut ja suomalaisyritysten Etelä-Korean markkinoilla kohtaamat kaupan esteet ovat asianmukaisesti tulleet huomioonotetuiksi vapaakauppasopimusneuvotteluissa.
Korealaiset ovat useiden mongoliheimojen jälkeläisiä. Nämä heimot muuttivat niemimaalle nykyisestä Mantsuriasta ja sulautuivat jo varhain erilliseksi kansakseen, jossa on kuitenkin sekä kiinalaisia että japanilaisia piirteitä. Korealaiset ovat hyvin ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan.
Korean väkiluku oli 48 456 000 vuonna 2007, sijoittuen maailmanlaajuisesti sijalle 26. Etelä-Korea on yksi maailman tiheimmin asutetuista maista. Asukastiheys nousi 475 henkilöön neliökilometriä kohden vuonna 2005. Etelä-Korea on myös erittäin kaupungistunut Korean sodan jälkeen, kun talousjärjestelmät uudelleenrakennettiin. Yli puolet koko väestöstä asuu miljoonan hengen käsittävissä kaupungeissa. Viidesosa väestöstä asuu maan pääkaupungissa Soulissa, joka on yksi maailman suurimpia kaupunkeja. Etelä-Korea on myös yksi maailman etnisesti homogeenisimmista maista.
Syntyvyyden taso on laskenut tasaisesti taloudellisen vaurauden lisääntyessä. Syntyvyys oli 1,19 yhtä 15–49 -vuotiasta naista kohden vuonna 2008, kun se oli vastaavasti 4,5 vuonna 1970. Nykyinen väestönkasvu on noin yhden prosentin vuositasolla.
Keskimääräinen eliniänodotus oli 77 vuotta vuonna 2006, miehille 73,6 ja naisille 80,8. Tärkeää on verrata eliniän odotusta vuoteen 1965, kun teollistuminen alkoi - tuolloin keskimääräinen eliniän odotus oli vielä 57 vuotta. Eliniän odotuksen pitenemiseen 20 vuodella ovat vaikuttaneet muun muassa parannukset vedenjakelussa ja viemäröinnissä, asumisolosuhteissa, ruokavaliossa ja sairaanhoidossa.
Siitä huolimatta, että verrattuna kehittyneisiin maihin Etelä-Korean väestö on nuorta, väestö ikääntyy nopeasti. Ikääntyminen on seurausta niin syntyvyyden vähentymisestä kuin eliniänodotuksen kasvamisesta. Tämä enteilee sitä, että tulevaisuudessa työikäiset joutuvat enenevässä määrin kantamaan vastuun ikäihmisten tukemisesta. Tästä onkin tullut useiden ihmisten ja päättäjien huolenaihe, sillä se tuo mukanaan moninaisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia.
Etelä-Korean suurimmat kaupungit ovat
Etelä-Korean pääkaupunki Soul (Seoul) sijaitsee keskellä Korean niemimaata. Han-joki virtaa Soulin läpi jakaen kaupungin kahteen osaan. Soulista on vuosien saatossa tullut Etelä-Korean poliittinen, taloudellinen, teollisuuden, yhteiskunnallisten ja kulttuurillisten toiminnan keskus. Soul isännöi Aasian mestaruuskilpailuja 1986 ja Soulin Olympialaisia 1988.
Koreassa on voimassa uskonnonvapaus. Yli puolet väestöstä kuuluu yhteen tai useampaan uskontokuntaan. Vallitsevia uskontoja ovat buddhalaisuus, kristinusko, konfutselaisuus ja shamanismi. Korealaiset eivät välttämättä tee eroa eri uskontojen välillä, vaan kristitty saattaa hyvinkin harjoittaa myös buddhalaisuuteen tai konfutselaisuuteen kuuluvia rituaaleja. Kiinasta lähtöisin oleva konfutselaisuus, joka oikeastaan on enemmän yhteiskuntafilosofia kuin uskonto, näkyy jokaisen korealaisen arkipäivässä, muun muassa perheen, työpaikan ja yhteiskunnan hierarkiat määrittävinä kuuliaisuussuhteina sekä juhlapyhinä esi-isien kunnioittamisriittien muodossa.
Soulista löytyy katolisia sekä suuri määrä erilaisia protestanttisia kirkkoja mukaan lukien evankelisluterilainen kirkko, jossa järjestetään englanninkielisiä jumalanpalveluksia. Kaupungissa on myös yksi ortodoksinen kirkko.
Tilastotiedot vaihtelevat suuresti, sillä monet korealaiset eivät miellä uskonnollista identiteettiä samalla tavoin kuin länsimaalaiset. Konfutselainen elämänfilosofia on säilynyt Koreassa vahvempana kuin missään muualla, vaikkakin usein sekoittuneena muihin aatesuuntauksiin, esimerkiksi jotkin kristityt kirkkokunnat ovat ottaneet käyttöön oman versionsa konfutselaisista esi-isien muistomenoista.
Hangeul-aakkosin kirjoitettava korean kieli on maan virallinen kieli. Kirjoitusjärjestelmä luotiin kuningas Sejongin toimesta ja otettiin käyttöön 1443. Kiinalaisesta kirjoitusjärjestelmästä poiketen se on äännekirjoitusta eikä sana- tai tavukirjoitusta. Luku- ja kirjoitustaidon hankkiminen on näin ollen verraten yksinkertaista eikä se ole jäänyt vain oppineiden ja yläluokan etuoikeudeksi. Lukutaitoprosentti on lähes 100 alle 50-vuotiaan väestön joukossa.
Japanilaismiehityksen jäljiltä monet vanhemman sukupolven edustajat osaavat myös japania, mutta englannista on teollistumiskehityksen myötä tullut maan ensimmäinen vieras kieli. Englantia opetetaan kouluissa ensimmäisenä vieraana kielenä. Opetuksen taso kuitenkin vaihtelee ja joidenkin korealaisten on edelleen vaikea puhua tai ymmärtää puhuttua englantia. Myös kiinalaisia merkkejä käytetään jonkun verran. Kiinan kielen merkitys on kasvamassa, sillä taloudelliset suhteet Etelä-Korean ja Kiinan välillä ovat varsin tiiviit.
Useat yliopistot ja instituutit järjestävät korean kielen kursseja, joista suurin osa on päiväsaikaan, mutta myös iltakursseja löytyy. Erilaisia englanti-korea -sanakirjoja on yleisesti saatavilla. Lisäksi yliopistoissa ja kulttuurikeskuksissa on mahdollisuus opiskella ranskaa, saksaa, japania ja espanjaa. Opetus on kuitenkin koreaksi. Myös yksityisopetusta on tarjolla.
Etelä-Korean perustuslaki käsittää riippumattoman oikeuslaitoksen, johon kuuluu piirioikeus ja korkein oikeus (high court, supreme court), joiden säännöt määrittävät alempien oikeusasteiden toimintaa.
Korkeimman oikeuden tehtävänä on tarkistaa hallituksen laatimien säännösten ja määräysten lainmukaisuus. Korkein oikeus myös laillistaa viimekädessä presidentin- ja muiden yleisten vaalien tulokset. Etelä-Korealla on erillinen perustusoikeudellinen järjestelmä, jolla on valta tulkita perustuslakia ja lakien perustuslainmukaisuutta, kuin myös suojella kansalaisten perusoikeuksia.
Oikeusministeriö palvelee Etelä-Korean kansalaisia arvioimalla ja panemalla täytäntöön lait, perustuslaki mukaan luettuna. Oikeusministeriö tarjoaa oikeudellista neuvonantoa presidentille, pääministerille ja muille ministerille sekä valvoo syytteeseenpanoa. Oikeusministeriöllä on myös vastuu niin vankeinhoidosta, kansalaisoikeuksien palautuksesta kuin maahanmuutosta.
Koulutusta pidetään Etelä-Koreassa erityisen tärkeänä ja hyvän elämän edellytyksenä. Sen katsotaan myös tarjoavan työvoimaa, jota tarvitaan talouden ja teknologisen kehityksen ylläpitämiseksi. Tällä keinoin hallitus pyrkii kouluttamaan nuorisoa, joiden odotetaan osaamisensa avulla vastaavasti edesauttavan maata kohti parempaa tulevaisuutta.
Maan koulujärjestelmä on monilta osin samankaltainen suomalaiseen verrattuna. Esikouluun on mahdollista osallistua 4-6 -vuotiaana lastentarhoissa. Varsinaisen koulunkäynnin korealaislapset aloittavat 7-vuotiaana. Alakoulu on kaikille pakollinen ja valtion kustantama. Alakoulun jälkeen on mahdollisuus jatkaa maksulliselle yläasteelle, jonka kesto on kolme vuotta. Lukio-opinnot ovat kolmevuotiset ja valmistavat yliopistoa varten. Korealaiset panostavat voimakkaasti lastensa koulutukseen, koska koulutus on keino nousta yhteiskunnassa.
Koululaisten työpäivät ovat pitkät ja myös lauantaina on puoli päivää koulua. Koreassa arvostetaan titteleitä, ei niinkään sivistystä. Maassa olevat ulkomaalaiset opettajat ovat kritisoineet sitä, että opetus on koko koulutuksen ajan varsin teoreettista ulkolukua. Vanhemmat käyttävät suuria summia lastensa yksityistunteihin. Opetuskieli on kaikissa edellä mainituissa laitoksissa korea, jota myös mahdollisten ulkomaalaisopiskelijoiden on hallittava. Ulkomaan kielillä tapahtuva opetus lisääntyy hitaasti.
Vuonna 2007 keskimääräinen korealaisen viikkotyötuntimäärä oli 45,4. Korealaiset työskentelevät näin keskimääräistä enemmän verrattuna muihin OECD maihin, joissa keskiarvo on alle 40 tunnin. Vuonna 2004 Etelä-Korea otti käyttöön viisipäiväisen työviikon menetelmän. Alle 20 ihmistä työllistävien yritysten tulee ottaa menetelmä käyttöön vuoteen 2011 mennessä.
Työnantajien ei tulisi pyytää työntekijöitä työskentelemään 40 tuntia enempää viikossa. Tällä pyritään mahdollistamaan työikäisille enemmän vapaa-aikaa sekä aikaa harrastuksille, parantaa elämänlaatua, edistää perheen yhteisiä vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ja kehittää terveitä kulutustottumuksia. Henkilöstön kehittämisen kannalta tämä edesauttaa tuottavuutta ja tarjoaa naisille paremmat mahdollisuudet osallistua yhteiskunnallisiin toimiin ja työelämään.
Korea on kehittänyt pitkän historiansa saatossa ainutlaatuisia perinteitä monilla kulttuurin alueilla; kansannäytelmillä sekä musiikin, muotokuvien, hienotekoisten posliiniesineiden, ruoan ja urheilun alueilla oman kirjoitussysteemin Hangeul:n lisäksi.
Soulissa on lukuisia teattereita, joissa on melkein päivittäin koreankielisiä esityksiä. Koreassa on sekä korealaisen klassisen musiikin ja tanssin esityksiä että länsimaalaistyyppisiä tanssi- ja musiikkiesityksiä. Konsertti-, baletti- ja oopperaesityksiä on Kansallisteatterissa ja lähetystöä vastapäätä sijaitsevassa Sejong:n kulttuurikeskuksessa sekä Seoul Arts Center:ssä. Kaupungissa vierailee usein korkealuokkaisia ulkomaisia taiteilijoita ja orkestereita. Tietoja tilaisuuksista on englanninkielisissä päivälehdissä sekä kuukausittain julkaistavassa This Week in Seoul -lehtisessä. Lippujen hinnat vaihtelevat.
Soulissa on paljon korkeatasoisia museoita, taidemuseoita ja gallerioita - sekä perinteisen taiteen että modernin taiteen saralla. Kaupungissa toimivat muun muassa Ranskan kulttuurikeskus, Goethe-instituutti, Italian kulttuurikeskus ja British Council.
Elokuvateattereita on runsaasti. Ne esittävät sekä korealaisia että ulkomaisia filmejä. Ulkomaisissa elokuvissa on koreankielinen tekstitys. Korean kieltä osaamattoman on hyvä varmistaa etukäteen mennessä katsomaan korealaista elokuvaa, että tekstitys on englanniksi. Videovuokraamoissa on tarjolla paljon amerikkalaisia elokuvia. Ennen vuokraamista on syytä varmistaa, että kyseistä tallennetta ei ole dubattu koreaksi.
Koreassa toimii lukuisia radio- ja televisioyhtiöitä, joiden ohjelmisto on pääosin koreankielistä. Valtion omistama Korea Broadcasting System (KBS) toimii kulttuuri- ja tiedotusministeriön alaisena. KBS:n lisäksi muita radio- ja tv-yhtiöitä ovat MBC (Munhwa Broadcasting Corporation), SBS (Seoul Broadcasting System) sekä englanninkielinen AFN (American Forces Network - Korea), joka on maassa olevien amerikkalaisjoukkojen oma kanava. AFN lähettää englanninkielistä ohjelmaa sekä AM- että FM-kanavilla eri puolilla maata. Kriisitilanteessa AFN-Korean radio- ja tv-kanavat ovat hyödyllisiä informaatiolähteitä.
Englanninkielinen Arirang -televisiokanava tarjoaa kulttuuria, uutisia ja muuta ohjelmaa Koreasta ulkomaalaisille. Kanavalla näkyvät kerran päivässä myös BBC:n ja Deutsche Wellenin englanninkieliset uutiset. Arirang näkyy nykyään satelliittilähetyksinä kaikkialla maailmassa ja palvelee myös ulkomailla asuvien korealaisten tarpeita. AFN-Korean ohjelmat ovat pääosin koosteita amerikkalaisista tv-sarjoista, elokuvista ja ajankohtaisohjelmista, muun muassa Jay Lenon ja David Lettermanin talk show't näkyvät myös. Mainostauoilla lähetetään amerikkalaisjoukoille tarkoitettuja tiedotteita sekä valistusohjelmia. CNN ja monet elokuvakanavat näkyvät kaapelin välityksellä.
Koreassa ilmestyy kolmisenkymmentä päivittäistä sanomalehteä, joista kolme on englanninkielisiä ja ilmestyvät kuutena päivänä viikossa: Korea Herald, Korea Times ja Joongang Ilbo.
Etelä-Korean demokratiakehitys ja kansalaisyhteiskunnan kehitys on ollut nopeaa sen jälkeen, kun Etelä-Korea siirtyi siviilihallintoon vuonna 1993. Maassa toimii useita hallituksesta riippumattomia kansalaisjärjestöjä, arvioltaan yhteensä 65 eri järjestöä. Näistä tunnetumpia ovat muun muassa KCOC, Korean Tasavallan Punainen Risti, Aasian kulttuurin ja kehityksen instituutti, KFEM, Pelastakaa Lapset, UNICEF ja Plan Korea.
KCOC (Korea NGO Council for Overseas Cooperation) muodostuu korealaisista kansalaisjärjestöistä, jotka avustavat ja kehittävät toimintaa alueilla, joilla esiintyy köyhyyttä ja levottomuuksia. Aasian Kulttuurin ja Kehityksen Instituutti (Insitute of Asian Culture & Development) vuorostaan pyrkii edistämään muun muassa erilaisia akateemisia ja nuorisovaihto-ohjelmia, lääketieteellisiä palveluja sekä kulttuurin ja taiteen vaihtoa. KFEM (Korean Federation for Environmental Movement) toiminta keskittyy pääsääntöisesti metsänhoitoon ja luonnonsuojeluun. Pelastakaa lapset, UNICEF ja Plan Korea toimivat lastensuojelun merkeissä ja pyrkivät edistämään muun muassa lasten mahdollisuutta koulutukseen.
Lisätietoa eri kansalaisjärjestöistä löytyy:
Korealaiset nimet kirjoitetaan yleensä niin, että yksitavuinen sukunimi tulee ensin ja sen jälkeen kaksiosainen etunimi, esimerkiksi Jang Hyun-mi. Nimien latinalainen kirjoitusasu riippuu henkilön omista mieltymyksistä. Esimerkiksi yleinen sukunimi Lee voidaan kirjoittaa myös Rhee, Ri, Li, Yi tai I.
Viimeisten vuosikymmenten aikana maiden väliset suhteet ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan niin talouden, politiikan kuin kulttuurin saralla. Pääministeri Vanhanen teki virallisen vierailun Etelä-Koreaan kesäkuussa 2008 Finnairin suoran lentoyhteyden avaamisen yhteydessä. Presidentti Lee Myung-bak on ilmaissut toiveen saada vierailla Suomessa. Suomi on eri yhteydessä ilmaissut tukensa Pohjois-Korean ydinaseettomuuteen tähtäävälle kuusikanta-neuvotteluprosessille ja Korean niemimaan tilanteen rauhanomaiselle ratkaisulle.
Yhteistyö suomalaisten ja eteläkorealaisten yliopistojen, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten välillä on lisääntynyt jatkuvasti viime vuosina. Maidemme hallitukset tarjoavat vuosittain stipendejä opiskeluun ja tutkimukseen liittyen. Tämä nähdään tärkeänä seikkana maiden suhteiden edelleen kehittyessä. Suomen yhteistyö Etelä-Korean kanssa on vähäisempää kuin Kiinan tai Japanin kanssa, mutta keskittyminen erityisosaamisaloihin - seikka, joka on sisäistetty sekä Suomessa että Koreassa paremmin kuin monessa muussa maassa - tarjoaa mahdollisuuksia myös pienempien kumppaneiden yhteistyölle.
Erityisesti teknologiassa molemmilla mailla löytyy omilta aloiltaan maailman johtavaa osaamista, joten yhteistyö hyödyttää varmasti molempia osapuolia. Yhteistyötä ovat tehneet keskenään ainakin TEKES ja Korea Institute of Industrial Technology Evaluation and Planning sekä Suomen Akatemia ja Korean Science and Engineering Foundation, minkä lisäksi VTT perusti toimiston Souliin vuonna 2008. Helsingin kauppakorkeakoulun ja Institute of Industrial Policy Studiesin yhteistyöohjelmasta on valmistunut jo yli 2000 korealaista yritysjohtajaa.
Etelä-Korea on Kiinan ja Japanin jälkeen Suomen kolmanneksi tärkein kauppakumppani Aasiassa. Kauppa on vilkastunut viime vuosina ja osoittanut jatkuvan kasvun merkkejä. Suomen viennin arvo viime vuonna oli yhteensä noin 495 miljoonaa euroa kyseisenä ajanjaksona arvoltaan yhteensä noin 478 miljoonaa euroa.
Suurimmat yksittäiset eteläkorealaiset vientituotteet Suomeen ovat perinteisesti olleet koneet ja kuljetusvälineet, joiden osuus tuonnista on ollut yli 90 prosenttia. Suurimmat yksittäiset tuontituotteet ovat olleet elektroniikkateollisuuden tuotteet, matkapuhelimet ja autot. Suomi vei eniten koneita, laitteita ja kuljetusvälineitä, joiden osuus on pysytellyt yli 60 prosentissa.
Suomalaisia yrityksiä paikan päällä on noin 30 ja noin 150 suomalaista yritystä on edustettuna maassa. Muutamalla suomalaisella yrityksellä, muun muassa Nokialla ja Ahlströmillä on myös tuotantotoimintaa Etelä-Koreassa. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että suomalaiset yritykset ovat menestyneet Etelä-Korean markkinoilla hyvin. Suomalaisyritykset eivät kuitenkaan ole investoineet suuressa määrin Etelä-Koreaan kokonaisinvestointien arvon ollessa 87 miljoonaa euroa vuosina 1980-2007. Investointeja ovat tehneet lähinnä muutamat yritykset kuten Ahlström, Hiab, Fibox Oy, Wärtsilä Oy ja Nokia. Wärtsilä on perustanut laivanmoottoreita valmistavan yhteisyrityksen Hyundai Heavy Industries:n kanssa. Eteläkorealaiset investoinnit Suomeen ovat hyvin pienet. Uusimpia investointeja ovat STX:n investointi Aker-Yards:n, mikä kattaa yhtiön Suomen telakat.
Laivanrakennussektori on Suomen kannalta erittäin merkittävä, koska Etelä-Korea on maailman suurin laivanrakennusmaa ja hankkinut omistukseensa suomalaisiakin telakoita. Tämän sektorin säilyminen avoimena suomalaisille yrityksille on erittäin tärkeää. Perinteisen konepajateollisuuden erilaisten koneiden ja laitteiden osalta Etelä-Korea on myös merkittävä markkina-alue. Perinteisen konepajateollisuuden erilaisten koneiden ja laitteiden kannalta Etelä-Korea on merkittävä markkina-alue. Myös elektroniikka- ja tietoliikennesektorit ovat merkittäviä. Kolmannen Suomelle tärkeän vientisektorin muodostavat metsäklusterin tuotteet, paperi- ja pahvituotteet, vanerilevyt, hirsi- ja muut puurakenteiset talot, muut puusta valmistetut rakennusalan tuotteet, materiaalit ja kalusteet.
Kulttuuriyhteistyö Suomen ja Etelä-Korean välillä tapahtuu suurelta osalta siten, että taiteilijat, esiintyjät, asiantuntijat ja instituutiot löytävät yhteistyökumppaneita suorien kontaktien avulla, ilman virallisen tahon välitystä. Tällaiseen yhteistyöhön kannustetaan edelleen voimakkaasti. Suomella ei ole Koreassa erillistä kulttuuri-instituuttia, mutta suurlähetystön toiminnan yhtenä osa-alueena on mahdollisuuksien mukaan edistää maiden välistä kulttuuriyhteistyötä.
Koreaa kuulee joskus myös sanottavan "Aasian Suomeksi" ja maiden historioista löytyykin monia samansuuntaisia käänteitä. Viime vuosien kulttuurihankkeista voidaan lukuisten tanssi- ja musiikkivierailujen lisäksi mainita esimerkiksi eduskunnan satavuotisnäyttely sekä Mannerheimin Aasian-valokuvia käsitellyt Silkkitie-näyttely, molemmat vuodelta 2007.
Maidemme välinen kiinnostus toista osapuolta ja sen kulttuuria kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt sekä Suomessa että Etelä-Koreassa. Suomalaisen arkkitehtuurin ja designin korkeaa laatua arvostetaan Koreassa, samoin kuin klassisen musiikin osaamista ja koulutusta. Puhdas luonto, koulutusjärjestelmän erinomaisuus, tasa-arvo ja esimerkiksi korruption vähäisyys ovat seikkoja, joille Suomen erinomainen maine Koreassa perustuu. Myös kiinnostusta Suomen innovaatiojärjestelmää kohtaan esiintyy paljon, mutta tällä saralla oppimista ja lainaamista on tapahtunut myös toiseen suuntaan.
Suomi - Korean Tasavalta-yhdistys ry toimii Suomen ja Etelä-Korean välisten hyvien suhteiden edistämiseksi välittämällä molemminpuolista kulttuuri- ja talouselämän sekä valtio- ja yhteiskuntajärjestelmän tuntemusta. Yhdistys järjestää näyttelyitä, seminaareja, esitelmätilaisuuksia sekä vapaamuotoisia kokoontumisia ja vierailuja vaihtuvien teemojen puitteissa. Tapahtumista ilmoitetaan jäsentiedotteessa, joka ilmestyy noin kuutisen kertaa vuodessa.
Suomi – Korean Tasavalta-yhdistys ry
PL 164, 00251 Helsinki
Fax. 09 677 068
Verkkosivut: www.koreayhdistys.net
Vierailuja puolin ja toisin on tehty useita, muun muassa erinäisten ministereiden ja valtion virkamiesten toimesta. Viimeisimmät korkea-arvoiset vieraat Etelä-Koreassa olivat pääministeri Matti Vanhanen sekä viestintäministeri Suvi Lindén kesäkuussa 2008. Presidentti Tarja Halonen suoritti valtiovierailun Etelä-Koreaan huhtikuussa 2002. Mukana oli myös ulkomaankauppaministeri Jari Vilén sekä 21-henkinen korkea-arvoinen talouselämän valtuuskunta.
Suomessa ASEM-huippukokoukseen syyskuussa 2006 osallistui Korean presidentti Roh Moo-hyun, kauppa- ja teollisuusministeri Chung Sye-kyun, kauppaministeri Kim Hyun-chong, ulkoministeri Ban Ki-Moon ja tiede- ja teknologiaministeri Kim Woo Shik.
Etelä-Korean parlamenttiin on perustettu Suomi-Korea -ystävyysseura, jonka edustajien matka Suomeen toteutui kesällä 1994. Suomalaiset kävivät tammikuussa 1999 vastavierailulla. Parlamentin puhemies Lee Man-sup vieraili Suomessa toukokuussa 2001 ja suurimman puolueen GNP:n puheenjohtaja Lee Hoi-chang saman vuoden syksyllä.
Suomi tunnusti Korean tasavallan 13. huhtikuuta 1973 ja diplomaattisuhteet solmittiin runsaat neljä kuukautta myöhemmin 24. elokuuta 1973 noottienvaihdolla. Helsingissä oli tosin perustettu Korean tasavallan kaupallinen edustusto jo 26. huhtikuuta 1972 edistämään maiden välistä kauppavaihtoa.
Suomen Tokion-suurlähettiläs Osmo Lares sivuakkreditoitiin Souliin 31. lokakuuta 1973 alkaen. Edustautuminen Korean tasavallassa hoidettiin Tokiosta, mutta paikallisen edustuston puuttuminen vaikeutti kauppasuhteiden hoitoa. Tilanteen parantamiseksi nimitettiin lokakuussa 1975 Kak-Choong Kim kunniakonsuliksi Souliin ja jo seuraavan vuoden syyskuun alusta Suomi perusti kaupunkiin Tokion suurlähetystön kaupallisen osaston, jonka päälliköksi tuli kaupallinen sihteeri Heikki Latvanen. Hänet nimitettiin va. asiainhoitajaksi 1. marraskuuta 1978, kun kaupallinen osasto korotettiin suurlähetystöksi. Suurlähetystön toiminta keskittyi pääosin kauppapoliittisiin asioihin.
Liikemies- ja kauppavaltuuskuntavierailut Suomesta Korean tasavaltaan lisääntyivät 1970-luvun lopulla ja maiden välinen kauppavaihto kasvoi huomattavasti. Ensimmäisen ministerivierailun Suomesta Korean tasavaltaan teki ulkomaankauppaministeri Esko Rekola huhtikuussa 1980. Toinen kunniakonsulivirasto maahan perustettiin vuonna 1985, kun Yung Won Kim nimitettiin kunniakonsuliksi Inchonin kaupunkiin.
Va. Asiainhoitaja Heikki Latvasen virkakauden jälkeen Souliin nimitettiin ensimmäinen residentti suurlähettiläs, Juha Puromies, joka ryhtyi hoitamaan tehtävää helmikuun alussa 1986.
Korealla on monituhatvuotinen historia itsenäisenä valtiona ja siihen kuuluvien valtioiden joukkona. Ensimmäinen Korean niemimaalla sijainnut kuningaskunta Ko Choson perustettiin perimätiedon mukaan 2333 eKr. Vuosina 57 eKr. - 668 jKr. Korea oli jakaantunut kolmeen kuningaskuntaan: Koguryo'on, Paekche'en ja Shilla'an. Korean ensimmäinen yhdistyminen tapahtui 600-luvulla, kun kolme aiemmin Korean muodostanutta valtionosaa yhdistyivät. Korea oli itsenäinen valtio aina 1900-luvulle asti. Venäjän ja Japanin välisen sodan jälkeen vuonna 1905 Koreasta tuli Japanin miehittämä. Vuonna 1910 Japani otti Korean täysin hallintaansa ja teki siitä siirtomaansa. Katkerat muistot siirtomaa-ajasta elävät yhä joidenkin eteläkorealaisten mukana näinäkin päivinä.
Korea sai itsenäisyytensä takaisin Japanin antautuessa Yhdysvalloille 1945. Toisen maailmansodan jälkeen Korean tasavalta (Republic of Korea, ROK) eli Etelä-Korea perustettiin eteläiseen osaan Korean niemimaata. Sen ensimmäinen presidentti, pitkän linjan itsenäisyystaistelija Rhee Syngman, astui virkaansa 1948. Samana vuonna, Pohjoiseen osaan niemimaata perustettiin vastaavasti Korean demokraattinen kansantasavalta (People’s Democratic Republic of Korea, DPRK), tavanomaisemmin ilmaistuna Pohjois-Korea. Sen johtoon nousi Kim Il-sung. Molemmat valtiot vaativat itsemääräämisoikeutta koko Korean niemimaan alueella.
Korean sota alkoi 25. kesäkuuta 1950, kun Pohjois-Korean joukot hyökkäsivät yllättäen 38. leveyspiirin yli. Ne valtasivat parissa viikossa Soulin ja suurimman osan Etelä-Koreaa, maan kaakkoiskolkkaa lukuun ottamatta. YK:n kehotuksesta 16 maata lähetti joukkojaan puolustamaan Korean tasavaltaa - päävastuun kantoi Yhdysvallat. Etelä-Koreaa tukevat joukot taistelivat itsensä Kiinan rajoille saakka, mutta Kiinan lähetettyä joukkojaan Pohjois-Korean tueksi rintamalinja siirtyi etelämmäksi ja pysähtyi lopulta 38. leveyspiirin tienoille. Sota päättyi heinäkuussa 1953 tehtyyn aseleposopimukseen. Etelä- ja Pohjois-Korean välille perustettiin neljä kilometriä leveä demilitarisoitu vyöhyke (Demilitarized Zone DMZ), jota valvovat YK:n ja Pohjois-Korean joukot omilla puolillaan aselepolinjaa. Lisäksi tilannetta tarkkailee puolueettomien maiden valvontakomissio, jonka jäsenistä Ruotsi ja Sveitsi ovat edelleen läsnä demilitarisoidulla vyöhykkeellä. Etelä-Korean asevoimien tukena maassa on 37 500 amerikkalaissotilasta.
Sodan jälkeen, Etelä-Korea saavutti nopean talouskasvun. Taloudellinen kasvu aikaansai tulot henkeä kohden nousemaan noin 14 -kertaiseksi Pohjois-Koreaan verrattuna. Vuonna 1993 Kim Young-sam nimitettiin Etelä-Korean ensimmäiseksi siviilipresidentiksi neljän vuosikymmenen sotilasvallan jälkeen. Nykyisin Etelä-Koreassa on täysin toimiva ja moderni demokratia. Historiallisesti merkittävä, ensimmäinen Koreoiden johtajien tapaaminen käytiin kesäkuussa 2000, Etelä-Korean presidentin Kim Dae-jung:in ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong Il:n välillä. Tapaaminen nähtiin huippukohtana Etelä-Korean presidentti Kim:n noudattamalle ”päivänpaistepolitiikalle”, joka perustui jännityksen lieventämiseen erityisesti taloudellista yhteistyötä lisäämällä. Kim sai vuonna 2000 Nobelin rauhanpalkinnon elämänmittaisesta työstään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisestä sekä päivänpaistepolitiikkansa ansiosta. Lokakuussa 2007 toinen Koreoiden johtajien välinen tapaaminen järjestettiin Etelä-Korean presidentin Roh Moohyun ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-il:n välillä. Vuonna 2008 Etelä-Korean presidentin virkaan astui Lee Myung-bak.
Suomen suurlähetystö Soulissa
Suurlähetystö sijaitsee keskusta-alueella, Kyobo Buildingin 18. kerroksessa, samassa rakennuksessa kuin Etelä-Korean suurin kirjakauppa Kyobo Bookstore. Sen välittömässä läheisyydessä ovat muun muassa kaupungintalo, ulkoministeriö ja Yhdysvaltain suurlähetystö. Lähin metroasema on Gwanghwamun numero 533 (linja numero 5 exit 3).
Osoite:
Embassy of Finland (koreaksi lausuttuna "Pilland Tesakwan")
18th Floor, Kyobo Building
1 Jongno 1-ga, Jongno-gu
Seoul 110-714
Republic of Korea
Postiosoite:
Embassy of Finland
K.P.O. Box 1518
Seoul 110-615
Republic of Korea
Puh: +82-(0)2-732 6737
Fax: +82-(0)2-723 4969
Sähköposti: sanomat.seo@formin.fi
Verkkosivut: www.finland.or.kr
Avoinna: ma-pe 9:00-17:00
Asiakaspalvelu: ma-pe 9:00-12:00
Päivystys virka-ajan ulkopuolella: +358-9-160 55551
Aikaero: kesäisin +6h, talvisin +7h
Soul on vuokratasoltaan maailman kalleimpia kaupunkeja. Ulkomaalaisten vuokrataso on huomattavasti korkeampi kuin paikallisten ja yleinen kiinteistö- ja asuntomarkkinoiden hintaheilahdukset eivät juurikaan vaikuta ulkomaalaisten vuokra-asuntomarkkinan hintakehitykseen. Ulkomaalainen joutuu näin ollen maksamaan asunnostaan vähintään kolme-neljä kertaa enemmän kuin korealainen.
Maantieverkosto on varsin hyvä ja moottoriteitä on koko maan kattava verkosto. Ongelmana on kuitenkin maan kokoon nähden tiheä autokanta: suuretkin tiet ovat lähes aina ruuhkaisia. Esimerkiksi matka Soulista Busaniin (480 km) voi ruuhkista riippuen kestää 6-24h. Soulin sisäinen liikenne on samoin pahasti ruuhkautunut.
Varjopuolista huolimatta oman auton hankkimista kannattaa harkita. Se antaa tiettyä liikkumavapautta, sillä vapaan taksin löytäminen saattaa olla vaikeaa esimerkiksi myöhään yöllä, ruuhka-aikaan ja varsinkin sateella. Julkiset liikennevälineet ovat ruuhka-aikoina tupaten täynnä. Suuret tavaratalot sijaitsevat Soulin reunamilla ja niihin on hankala päästä julkisilla kulkuneuvoilla, puhumattakaan ostosten kuljettamisesta kotiin. Soulin ulkopuolella omalla autolla liikkuminen on varsin mukavaa, kiitos hyvän tieverkon.
Koreassa valmistetaan autoja joko täysin omana tuotteena tai lisenssillä. Ulkomaisia autoja, kuten Mercedes, BMW ja Volvo on tuotu maahan 1990-luvulta lähtien. Autokanta on kuitenkin edelleen 98-prosenttisesti kotimaista tuotantoa. Paikallisia automerkkejä ovat Hyundai, Daewoo, Ssangyong, Kia sekä Renault Samsung. Käytetyn korealaisvalmisteisen auton myyntiarvo alenee nopeasti. Sen sijaan ulkomaisen auton jälleenmyyntiarvo säilyy melko pitkään hyvänä. Toisaalta ulkomaisten autojen huolto- ja varaosakustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin korealaisvalmisteisten autojen. Tavallinen autokorjaamo saattaa kieltäytyä esimerkiksi ulkomaisen auton öljynvaihdosta ja kehottaa sen omistajaa viemään ajoneuvonsa tyyppikorjaamoon - joka useimmiten on tavallista korjaamoa kalliimpi.
Koreaan on akkreditoitu 144 ulkovaltojen edustustoa, joista paikan päällä toimii 78 suurlähettilästä tai muuta lähetettyä edustuston päällikköä. 27 toimii muista maista, lähinnä Kiinasta ja Japanista käsin. Keväästä 2001 lähtien on ollut mahdollista akkreditoitua Soulista kumpaankin Koreaan Pohjois-Korean harkinnan mukaisesti. Monet EU-maat ovatkin viime vuosina vaihtaneet akkreditoinnin esimerkiksi Pekingistä Souliin. Suomen osalta akkreditointi Pjongjangiin tapahtuu Soulista käsin. EU-maista vain Ranskalla ja Virolla ei tällä hetkellä ole diplomaattisuhteita Pohjois-Korean kanssa.
Toimipisteensä Koreassa on muun muassa seuraavilla kansainvälisillä järjestöillä:
Suomen tärkein viiteryhmä Soulissa on EU. Tämän lisäksi yhteistyö pohjoismaiden edustustojen kesken on tiivistä.
Finprolla on toimisto Etelä Koreassa:
Finpro, Finland Trade Center
Daeyungak Center Building, Room 1403
25-5,1-Ka, Chungmu-ro, Chung-Ku
Seoul, 100-706
Republic of Korea
Puh: +82 2 725 2076
Faksi: +82 2 737 3107
Suomalainen televisio ja videonauhuri eivät toimi Koreassa. Korean värilähetysjärjestelmä on NTC, eli sama kuin Yhdysvalloissa, kun Suomen vastaava on PAL. Paikallisia vastaanottimia, videoita ja muuta elektroniikkaa on runsaasti saatavilla ja hinnat ovat useimmiten alhaisempia kuin Suomessa. Paras vaihtoehto on tietysti multitelevisio ja videot, jotka toimivat monella alueella.
Korean ilmasto on lauhkea, manner- ja meri-ilmaston välimuoto. Voidaan sanoa, että ilmasto muistuttaa enemmän mannerilmastoa kuin vastaavilla leveysasteilla yleensä. Korea on neljän vuodenajan maa, joissa talvi ja kesä ovat syksyä ja kevättä pidemmät. Kuulaimmat ja kauneimmat vuodenajat ovat kevät ja syksy.
Vuosittainen keskilämpötila on 10–16 celsiusastetta. Kuumin kuukausi on elokuu, jolloin keskilämpötilat ovat 23–27 celsiusastetta. Toukokuun keskiarvot ovat 16–19 ja lokakuun 11–19 astetta. Tammikuu on vuoden kylmin kuukausi jolloin päästään pakkaslukemille 6-7 celsiusastetta.
Vuosittainen sademäärä on 1000–18000 millimetriä eteläisillä alueilla ja 1100-1400mm keskellä sijaitsevilla alueilla. Yli puolet vuosittaisesta sademäärästä kirjataan kesällä. Kosteusprosentti on erityisen suuri elokuussa, jolloin se lähentelee 80 prosenttia maanlaajuisesti. Kesäkuun lopulla sadekausi alkaa erityisesti eteläisillä alueilla, joista se leviää maan pohjoisosiin. Sadekautta kestää yleensä reilun kuukauden. Pohjoisella Tyynellämerellä kirjataan tällöin tavanomaisesti useita taifuuneja, joista muutamat saattavat vaikuttaa Korean niemimaahan. Keväällä ilman täyttää usein keltainen Gobin autiomaasta peräisin oleva hiekkapöly.
Soulissa on neljänlaisia kaupunkiliikenteen linja-autoja. Siniset ajavat keskustasta esikaupunkialueille, vihreät kulkevat esikaupunkialueilla, punaiset ajavat Soulista lähimpiin naapurikaupunkeihin ja keltaiset kuljettavat matkustajia lyhyillä reiteillä Soulin keskustassa. Kertalipun hinta on 1000 wonia. Bussimaksu maksetaan kolikoilla tai pienillä seteleillä tai koko julkisen liikenteen kattavalla, ladattavalla T-Money kortilla. T-Money kortteja voi ostaa ja ladata esimerkiksi lehtikioskeilla ja pienissä päivittäistavarakaupoissa. Kortilla maksettaessa matkat ovat hieman halvempia kuin käteisellä maksettaessa. Kortti viedään lukijan lähelle tultaessa sisään sekä ulos mentäessä. Bussipysäkkien tekstit on useimmiten kirjoitettu vain koreaksi, mutta bussien etulasissa lukee englanniksi, mitkä ovat kyseisen reitin tärkeimmät pysähdyspaikat. Bussireittien karttoja ei ole saatavilla. Linja-autoliikenteessä on pikavuoroja kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin. Yleensä lippujen varaaminen ei ole tarpeellista, mutta etenkin viikonloppuisin ja virallisina vapaapäivinä liput on syytä lunastaa etukäteen.
Suurkaupunkien metroissa ja osassa linja-autoja kuulutukset ovat koreaksi ja englanniksi. Soulin metroverkko on varsin kattava. Metro on luotettava ja siisti sekä reitit on merkitty selvästi. Lippuautomaatteja on kaikilla asemilla. Lipun hinta on noin 1000 wonia matkan pituudesta riippuen.
Incheonin lentokentältä pääsee Soulin keskustaan paikallisbusseilla tai erityisillä lentokenttäbusseilla. Varsin helppo tapa matkustaa lentokentältä suurimpiin hotelleihin ovat Korean Air lentokenttäbussit. Maksu on noin 13 000 wonia, eli noin 10 euroa. Taksit ovat huomattavasti kalliimpia. Rautatieverkosto kattaa koko maan. Matka Soulista Busaniin kestää erikoispikajunalla 4,5 h ja pikajunalla 5 h 23 min. Luotijunayhteys Soulista Busaniin valmistui keväällä 2004. Se lyhentää matkustusajan 2,5 tuntiin. Busanista on lauttayhteys Jejun saarelle. Lauttoja on arkisin kerran päivässä. Myös muille saarille on kiinteät merireitit.
Takseja on varsinkin Soulissa runsaasti. Taksin voi ottaa joko lennosta kadulta tai taksipysäkiltä. Tavallisen taksin perusmaksu on 1900 wonia ensimmäiseltä kahdelta kilometriltä ja sen jälkeen taksa riippuu matkasta ja vuorokauden ajasta. Yöaikaan tulee 20 prosentin korotus kaikkiin taksimaksuihin. Taksinkuljettajat puhuvat yleensä huonosti englantia ja suomalaisesta käytännöstä poiketen kuljettaja ei useimmiten avaa ovia tai auta tavaroiden nostamisessa tavaratilaan. Tavallisissa takseissa voi turvautua puhelimitse toimivaan tulkkipalveluun. Taksikuskit eivät useinkaan osaa lukea karttoja saati latinalaisin aakkosin kirjoitettuja paikannimiä. Suunnistaminen tapahtuu helpoiten maamerkkien, kuten suurten hotellien, tavaratalojen tai metroasemien avulla.
Taksin tilaaminen on mahdollista, mutta silloin joutuu käyttämään kalliimpaa deluxe -taksia, jonka perusmaksu on 4000 wonia ensimmäiseltä kolmelta kilometriltä. Lisäksi kuljettaja perii yleensä 1000 wonia tilausmaksua. Deluxe' -taksien kuljettajat ovat periaatteessa palveluhenkisempiä ja puhuvat muutaman sanan englantia. Kaupungilla näkyy myös mustia KOAX (Korean Area Exchange) -takseja. Nämä taksit ovat tarkoitettu lähinnä amerikkalaistukikohdissa asuvien käyttöön. Maksu peritään dollareissa ja se perustuu paitsi matkan, myös matkaan käytetyn ajan pituuteen.
Korealaisissa ravintoloissa ei välttämättä tuoda laskua pöytään, vaan lasku maksetaan kassalla poistuttaessa. Lasku sisältää sekä veron että palvelurahan. Juomarahaa ei yleensä jätetä, vain poikkeuksellisen erinomaisesta palvelusta tai ylimääräisestä vaivannäöstä voi palkita erikseen. Parturissa tai kauneussalongissa asioidessa on tapana antaa juomarahaa apuhenkilökunnalle. Takseissa juomaraha on rajoitettu vaihtorahoihin, jotka jäävät alle 500 wonin. Tosin taksit eivät odota tippiä.
Jätehuolto toimii hyvin ja jätteitä myös kierrätetään paljolti. Toisinaan yleisiä roskakoreja saa etsiä.
Korea on muuttunut paljon varsinkin viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Tämän takia on tärkeää lukea mahdollisimman tuoreita matkaoppaita. Käytännössä vaihtoehdoiksi valikoituvat Lonely Planet -sarjan kirjat Etelä- ja Pohjois-Koreasta sekä Soulista, tuorein Culture Shock -sarjan kirja sekä Michael Breen'in korealaisia käsittelevä kirja. Korealaisia tai Koreaa käsitteleviä romaaneja on käännetty suomeksi vain vähän - suomeksi on ilmestynyt muun muassa Helen Kimin "Pitkä sadekausi".
Korean korkean palkkatason vuoksi monet ulkomaalaiset ovat palkanneet Kaakkois- tai Etelä-Aasiasta, varsinkin Filippiineiltä kotoisin olevia kotiapulaisia. Heidän palkkavaatimuksensa ovat oleellisesti matalammat ja he puhuvat englantia. Toisaalta heidän palkoillaan ei Soulissa löydä asuntoa, joten työnantajan tulee yleensä tarjota myös majoitus. Työnantaja sponsoroi kotiapulaistaan eli hankkii hänelle tarvittavat työ- ja oleskeluluvat. Esimerkiksi filippiiniläisen kotiapulaisen kuukausipalkka on vähintään 500USD, minkä lisäksi tulevat vakuutus-, kotimatka- ja muut kustannukset.
Apulaisen tehtäviin kuuluvat yleensä taloustyöt, siivoaminen, lastenhoito ja ruoanlaitto sopimuksen mukaan. Korealaiset apulaiset hoitavat myös juoksevia asioita. Työaika on yleensä 5 1/2 päivää viikossa, päivittäin klo 9-18 ja lauantaisin 9-14. Voidaan myös sopia, että apulainen työskentelee esimerkiksi vain yhtenä päivän viikossa.
Soulissa on useita ulkomaalaisille tarkoitettuja yksityisiä maksullisia oppilaitoksia lastentarhoista ja esikouluista aina yliopistoihin saakka. Perheellisten kannattaa kuitenkin huomioida, että alle kouluikäisten lasten päivähoito ja esiopetus ovat erittäin kalliita, sekä kansainvälisissä että paikallisissa päiväkodeissa ja esikouluissa.
Edellä olevien englanninkielisten koulujen lisäksi Soulissa on myös saksan-, ranskan-, kiinan- ja japaninkielillä toimivat oppilaitokset. Ne noudattavat emämaidensa koulutusohjelmaa.
Yhdysvaltain armeijalla on omat koulunsa ja lastentarhansa. Kansainvälisten koulujen työviikko on viisipäiväinen. Syyslukukausi alkaa syyskuun alussa, joululomaa on noin kaksi viikkoa ja koulu loppuu kesäkuun puolivälissä.
Yhdysvaltain asevoimia palveleva USO (United Service Organization) järjestää erilaisia kursseja aina kukkienasettelusta taekwondoon ja ruoanlaittoon. Näille kursseille voivat osallistua kaikki ulkomaalaiset.
Royal Asiatic Society (RAS) järjestää luentoja, joilla perehdytetään ulkomaalaisia korealaiseen kulttuuriin, historiaan ja tapoihin. RAS järjestää viikonloppuisin myös Koreaan perehdyttäviä matkoja.
Ewha University International Education Institute tarjoaa Korean taidehistorian ja historian kursseja. Saman yliopiston alaisuudessa toimii Asian Studies at Ewha –ohjelma, joka sisältää taideaineiden, sosiologian ja historian kursseja.
Erilaiset yhdistykset, kuten American Women's Club ja Seoul International Women's Club, tarjoavat hyvän valikoiman kursseja bridgen peluusta itämaisiin uskontoihin ja kukkienasetteluun. Opetus tapahtuu lähinnä päiväsaikaan.
Julkisia käymälöitä on tarjolla hyvin ja ne ovat pääsääntöisesti maksuttomia ja siistejä.
Ulkomaalaiset vaaleat lapset saavat huomiota jo Soulissa, mutta erityisesti pääkaupungin ulkopuolella. Miehet ja naiset ovat yhtä lapsirakkaita ja jopa teini-ikäiset pojat saattavat tulla silittelemään ulkomaalaisen vauvan pehmeitä poskia. Varsinkin vanhemmat naiset katsovat oikeudekseen puuttua lasten käytökseen ja pukeutumiseen ja huomauttavat, mikäli asiat eivät heidän mielestään ole kunnossa.
Korean maa- ja metsätalousministeriön antamien koirien ja kissojen maahantuontia koskevien määräysten mukaan karanteeniaika on yksi päivä jos eläin tulee maasta, jossa ei ole tavattu raivotautia. Jos eläin tuodaan maasta, jossa raivotautia esiintyy karanteeniajan pituus riippuu siitä, kuinka kauan on kulunut raivotautirokotteen antamisesta. Säännökset saattavat muuttua, joten ne kannattaa tarkistaa tarvittaessa.
Eläimiä maasta vietäessä vaaditaan korealaisen eläinlääkärin antama terveystodistus sekä todistus voimassaolevasta raivotautirokotuksesta. Lentokentällä tämän lisäksi tapahtuvaan rajaeläinlääkärin (Quarantine Office) suorittamaan terveystarkastukseen on varattava noin tunti aikaa. Lisäksi tulee huomioida maan karanteenimuodollisuudet ja -vaatimukset, jonne ollaan matkalla. Lentoyhtiöltä kannattaa myös ottaa selvää kuljetuskustannuksista ja siitä miten kuljetus tapahtuu.
Soulissa on nelisen miljoonaa autoa ja liikenteessä on aina ruuhka-aika. Etenkin iltaisin, kun työntekijät palaavat koteihinsa 18-21 välillä, keskustasta poispäin ajava joutuu seisomaan pahoissa liikenneruuhkissa. Normaalisti 15 minuuttia vievä matka voi venyä parituntiseksi odotteluksi varsinkin juhlapäivien aattona tai sunnuntai-iltoina. Tunnelimaksut, tietullit, korkeat polttoaineverot tai talouden notkahdukset eivät ole tuoneet ruuhkiin helpotusta. Liikennetietouden niukkuus samoin kuin yksiviivainen kansanluonne näkyy ikävällä tavalla liikennekulttuurissa. Odottamattomat U- ja P-käännökset ovat tavallisia. Jalkakäytävillä ja vastaantulevien kaistalla puikkelehtivat moottoripyörälähetit mittavine lasteineen lisäävät liikenteen arvaamattomuutta. Onnettomuusluvut ovatkin maailman korkeimpia ja usieden autojen kyljissä on muistoja yhteentörmäyksistä ja liian tiukoiksi menneistä ohituksista.
Vuonna 1973 Souliin valmistui ensimmäinen länsimainen hotelli, Westin Chosun. Vuoden 1988 kesäolympialaisiin mennessä hotelleita oli jo koko joukko. Suurimpia ovat Shilla, Lotte, President, Seoul Plaza ja Hilton aivan keskustan tuntumassa, Grand Hyatt lähellä Itaewonia, Reneissance ja Intercontinentalit Gangnamissa ja COEX:n lähellä Han-joen eteläpuolella, Swiss Grand Hotel noin 20 minuuttia ja Sheraton Walker Hill noin 45 minuuttia kaupungin keskustasta. Kaikki kyseiset hotellit ovat erittäin korkeatasoisia. Ne ovat myös hintatasoltaan kalliita, kuten käytännössä kaikki Soulin hotelleista. Niissä on yleensä kansainvälistä tasoa olevat ravintolat ja kauppakeskukset. Suurlähetystön välittömässä läheisyydessä sijaitsee lähes vastaavaa tasoa oleva Koreana Hotel.
Soulin ulkopuolelta löytyy suurimmista kaupungeista kansainvälisen luokan hotelliketjuja, mutta usein varsinkin kaupunkien ulkopuolella ainut vaihtoehto on majoittua korealaiseen majataloon eli yogwan'iin, jonka lämmitys toimii lattialämmityksenä. Huoneessa yövytään lattialle levitettävillä patjoilla. Majataloissa kannattaa olla omat lakanat mukana.
Mitta- ja painojärjestelmiä on maassa käytössä useita. Virallisesti käytetään kansainvälistä kymmenjärjestelmää, tosin usein myös amerikkalaisperäiset tuumat ja jalat ovat käytössä. Lämpötilan ilmoittamiseen käytetään celsiusasteita.
Joitakin paikallisia mittayksiköitä ovat:
1 pyong = 3.3058 m2
1 chungbo = 0.992 ha
1 suk = 100 dai = 180.30 l
1 kwan = 1 000 don = 3.75 kg
Merirahti Euroopasta Koreaan kestää kuljetustavasta ja -reitistä riippuen kuudesta viikosta kahteen kuukauteen. Lentorahti tulee viikossa ja tullataan seuraavan viikon aikana. Rahtitavaran tullaukseen tarvitaan tuontilupa, jonka saa hakemuksesta Korean ulkoministeriöltä. Tuontilupaan tarvitaan Bill of Lading, joka sisältää pakkauslistan, laivan nimen ja saapumispäivän. Tavaroiden toimitusaika satamasta kotiin on noin 10-14 päivää. Maan suurin satamakaupunki on etelärannikolla sijaitseva Busan. Tavarakuljetukset tulevat yleensä Busaniin tai Incheoniin, joka on Soulin satamakaupunki. Rahtitavara kuljetetaan molemmista satamista Souliin maanteitse tai rautateitse. Mikäli kontti kulkee meritse kesällä, ei mukaan tule pakata kuumuudessa pilaantuvia tavaroita. On hyvä huomioida, että patterit, matkapuhelinten- ja autonakut tyhjentyvät herkästi kuumuudessa, vaikka virtajohdot olisikin irrotettu.
Valtakunnallisia liikepankkeja ovat muun muassa Woori Bank, Korea Exchange Bank ja Citibank Korea Inc. Pankkiautomaatteja on runsaasti, mutta on hyvä huomata, ettei suomalaisella luottokortilla ole mahdollista nostaa rahaa kaikista korealaisista pankkiautomaateista. Rahan nostaminen onnistuu ainakin Korea Exchange Bankin ja Citibankin pankkiautomaateista.
Pankkitilin avaaminen on usein vaivatonta ja suurimmissa pankeissa on tarjolla englanninkielistä palvelua.
Parturi-kampaamoja on runsaasti. Hintataso on alhainen suomalaiseen palveluun verrattuna. On hyvä huomioida, että länsimaalainen hiustyyppi voi olla vieras osassa parturi-kampaamoja ja kaikkia erikoishiustenhoitotuotteita, joita on kotimaassaan tottunut käyttämään, ei välttämättä ole saatavilla.
Kirje lentopostitse Suomeen viipyy matkalla yleensä noin viikon. Yli kilon painoiset postipaketit viipyvät matkalla huomattavasti kauemmin. Suurlähetystölle tai diplomaattisen statuksen omaavalle henkilölle osoitettua pakettia ei saa avata - joskin niitä usein avataan - eikä siitä saa periä tullia.
Lankapuhelimet ja matkapuhelimet ovat laajalti saatavilla. Etelä-Koreassa oli aiemmin toiminnassa ainoastaan CDMA-2000 verkko, mutta nykyään maasta löytyy myös 3G verkko. Suomalaisilla yleiset GSM-matkapuhelimet eivät siis toimi.
Etelä-Korean maakoodi on 82. Suuntanumerot suurimpiin kaupunkeihin ovat: Soul 2, Busan 51, Daegu 53, Gwangju 62, Incheon 336.
Paikallispuhelut ovat halpoja. Ulkomaanpuhelut kannattaa hoitaa puhelunvälitystoimintaa harjoittavien yritysten kautta. Rahanvaihtopisteistä ja Itaewonin kauppakadun liikkeistä voi ostaa kortteja, joissa on palvelun numero sekä puheaikaa tietyn summan verran. Esimerkiksi Suomeen soitettaessa soitetaan ensin palveluun, näppäillään kortissa oleva tunnusluku ja sen jälkeen haluttu puhelinnumero. Puhelut tulevat tällä tavoin huomattavasti halvemmiksi kuin suorien ulkomaanpuheluiden soittaminen.
Internetin käyttö on Koreassa erittäin yleistä ja nettikahviloita on paljon. Myös oman kotiyhteyden avaaminen on helppoa. Nykyään käytetään useimmiten suoria laajakaistayhteyksiä (ADSL). Palveluntarjoajasta ja sopimuksen pituudesta riippuen liittymän hinta on 30 000 wonin tienoilla, minkä lisäksi maksetaan alennettua paikallispuhelumaksua.
Koreassa on neljä vuodenaikaa. Suomalaiselle lämmin kesäilma alkaa jo huhtikuussa ja jatkuu lokakuulle asti. Keskikesällä sadekauden aikana (kesä-, heinä- ja elokuu) ilma on kuumaa ja kosteaa ja vettä sataa rankasti päivittäin. Vaatteita on silloin vaihdettava usein. Talvella joulu-helmikuussa lämpötila saattaa laskea -10 asteeseen. Tämä edellyttää vaatevarastoa talvitakista ja -saappaista ohuisiin puolitrooppisessa ilmastossa tarvittaviin kesävaatteisiin.
Tyyli työpaikoilla on konservatiivinen eli miehillä on tavallisesti tumma puku ja naisilla jakkupuku. Naisilla kannattaa kesällä olla lyhythihaisia pukuja ja jakkupukuja. Sisätiloissa tosin on usein viileää ilmastoinnin johdosta. Tumma puku ja jakkupuku on keskiluokkaisen korealaisen asusteena missä tahansa tilanteessa - kutsussa saattaa lukea casual, mutta vähintään isännät ja emännät ovat sonnustautuneet edustusasuun. Ainoastaan erityisinä juhlapäivinä korealaiset pukeutuvat kansallispukuunsa hanbokiin.
Vaatteiden hankinta Soulissa on suhteellisen helppoa. Kauppoja on tavaratalojen luksusosastoista katumyyjiin ja aina kansainvälisiin vaateketjuihin, kuten H&M, Zara ja Gap. Vaatekaupoissa, joissa tuotteiden hintoja ei ole merkitty, kannattaa aina tinkiä. Länsimaisten kokojen löytäminen voi toisinaan olla vaikeaa, korealaisnaiset ovat aasialaiseen tapaan pääosin hoikkia ja vaatteiden koot sen mukaisia. Ulkoilu- ja lenkkitossuja on saatavilla edullisesti, samoin lasten kenkiä. Suurissa tavarataloissa ja erikoisliikkeissä on saatavilla muun muassa italialaisia ja englantilaisia kenkiä.
Ulkovaltojen ja kansainvälisten järjestöjen edustustoissa diplomaattistatuksella työskentelevien henkilöiden perheenjäsenet voivat Etelä-Koreassa tehdä ansiotyötä, eivät kuitenkaan kaikilla aloilla.
Diplomaattien perheenjäsenet voivat muun muassa
Oikeusministeriön maahanmuuttotoimisto tekee päätöksen työluvista. Ne myönnetään vastavuoroisuusperiaatteella. Kukin tapaus harkitaan erikseen.
Parkkipaikan löytäminen on usein äärimmäisen hankalaa.
Korealainen keittiö on sukua japanilaiselle keittiölle. Raaka-aineita ovat etupäässä riisi ja vihannekset. Korealaiselle keittiölle ominaista on runsas mausteiden käyttö. Chilitahnan ohella suosikkeja ovat varsinkin valkosipuli, inkivääri ja puna- ja maustepippuri. Korealaisen jokapäiväinen perusateria on yksinkertainen: kulhollinen valkoista riisiä, liha- tai kalakeittoa ja kimchiä - kirpeää, hapatettua kaalipikkelssiä. Aterialla syödään eri vuodenaikoina saatavilla olevia vihanneksia. Korealaiset käyttävät ginseng-juurta useissa ruokalajeissa. Yleistä on juoda ginsengistä valmistettua teetä. Maku on hyvin erikoinen ja teenjuonti vaatii opettelua, hunajalla voi hieman pehmentää makua. Korealaiset ovat vakuuttuneita, että ginseng on kaiken parantava ihmeyrtti.
Perinteisesti jokaisessa kaupunginosassa on oma pieni tori, josta voi ostaa muun muassa kalaa, mereneläviä, hedelmiä ja vihanneksia. Tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on saatavilla ympäri vuoden. Tarjonta on sesongin mukaan ja hinnat vaihtelevat suuresti. Uutta Koreassa on niin kutsuttujen hehtaarihallien tarjoama valikoima elintarvikkeita ja muuta käyttötavaraa huokeammilla hinnoilla kuin muissa länsimaissa supermarketeissa. Soulissa on myös amerikkalaiseen Costco-ketjuun kuuluvia suuria marketteja, joiden pihalle tai parkkihalliin on vaivaton parkkeerata. Kim's Clubin ruokakaupat ovat auki miltei 24 tuntia vuorokaudessa.
Soulissa on nykyään saatavilla melko hyvin miltei kaikkia länsimaisia ruokatarvikkeita, tosin usein melko kalliiseen hintaan. Leipä on länsimaalaisten mukanaan tuoma elintarvike, jota perinteinen korealainen ruokavalio ei lainkaan tunne. Korealaisista leipomoista ostettava leipä on amerikkalaistyyppistä, valkoista paahtoleipää tai patonkia. Juusto on melko uusi tulokas kauppojen hyllyillä ja valikoimat eivät yleensä ole kovin laajoja. Maitoa löytyy kaupasta kuin kaupasta. Myös jogurttia ja jäätelöä löytyy niin paikallisia kuin ulkomaalaisiakin merkkejä. Korealaisittain valmistettu kahvi on suomalaiseen makuun laihaa ja usein esansseilla maustettua. Suurissa tavarataloissa myydään kahvia papuina tai jauhettuna, mutta hinta on korkea. Lähellä Itaewonia on ulkomaalaisten suosima Chung-hwa Supermarket ja Hannam-dongissa Hannam Supermarket ja Haddong House.
Samaa sukupuolta olevien puolisoiden asemaa ei tunnusteta.
Sosiaaliturva ja eläkejärjestelmät sekä terveydenhuolto ovat eurooppalaisittain ajatellen edelleen melko kehittymättömät. Julkisen vallan vastuu sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoidosta on vähäinen. Perhe kantaa edelleen päävastuun omien jäsentensä huolenpidosta. Yrityskohtainen sosiaaliturva on kehittynyt nopeasti viime vuosina, mutta se on luonnollisesti sidoksissa työpaikkaan.
Maidemme välinen kiinnostus toista osapuolta ja sen kulttuuria kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt sekä Suomessa että Etelä-Koreassa. Suomalaisen arkkitehtuurin ja designin korkeaa laatua arvostetaan Koreassa, samoin kuin klassisen musiikin osaamista ja koulutusta. Puhdas luonto, koulutusjärjestelmän erinomaisuus, tasa-arvo ja esimerkiksi korruption vähäisyys ovat seikkoja, joille Suomen erinomainen maine Koreassa perustuu. Myös kiinnostusta Suomen innovaatiojärjestelmää kohtaan esiintyy paljon, mutta tällä saralla oppimista ja lainaamista on tapahtunut myös toiseen suuntaan.
Sähköpistokkeet ovat lähes poikkeuksetta samanlaisia kuin Suomessa. Sähkön jännite Etelä-Koreassa on 220V ja taajuus 60Hz (Suomessa 50Hz). Suomesta ostetut laturit ja muut elektroniset laitteet toimivat pääsääntöisesti, toki on hyvä tarkistaa jännite ja taajuus muuntajasta. Erolla on vaikutusta lähinnä pyöriviä osia sisältäviin laitteisiin, kuten hiustenkuivaajan ja vatkaimen toimivuuteen.
Maassa on paljon sairaaloita, joista suurin osa täyttää länsimaiselle sairaalalle asetetut vaatimukset. Erikoislääkärit kansainvälisillä klinikoilla puhuvat yleensä englantia, muu henkilökunta sitäkin harvemmin. Ulkomailla koulutettuja hammaslääkäreitä löytyy muun muassa Foreign Clinic:ltä ja Yonsei-yliopiston hammasklinikoilta. Varsinaiset hammaslääkärikäynnit kannattaa kuitenkin hoitaa Suomessa jo kustannusten takia. Koreassa käytetään paljon myös perinteisiä vaihtoehtoisia sairaanhoitotapoja, kuten akupunktiota.
Pitkäaikaissairauksien hoitoon kannattaa ehdottomasti varata Suomesta hyväksi havaitut lääkkeet. Suositeltavaa olisi ottaa mukaan toimiva kotiapteekki. Etelä-Koreassa on paljon apteekkeja, mutta on hyvä huomioida, että käyttöohjeet ja selosteet ovat usein pelkästään koreaksi. Usein apteekeista löytyy myös tunnettujen länsimaisten lääkkeiden halpakopioita.
Parasta tautien ennaltaehkäisyä on huolehtiminen omasta puhtaudesta, juomavedestään sekä ruokatarvikkeiden säilytyksestä ja käsittelystä. Ruokapaikkaa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota hygieniaan. Vesijohtovettä ei suositella juotavaksi sen sisältämien korkeiden raskasmetallipitoisuuksien vuoksi. Ulkoministeriön terveydenhuoltoyksikkö suosittelee lavantauti- polio-, tetanus- ja hepatiittirokotteita sekä rokotetta japanilaista aivokuumetta vastaan. Koreassa löytyy vielä paikoin myös tuberkuloosia. Japanilaista aivokuumetta esiintyy, kuten myös keltatautia epidemioina. Aselepolinjan lähistöllä ja vuoristoalueilla esiintyy jonkin verran malariaa.
Tuonti- ja vientirajoitukset ovat tavanomaiset. Rajoituksia on lähinnä tuotteista, jotka mahdollisesti voivat aiheuttaa uhan yleiselle turvallisuudelle.
Täsmällisempää tietoa varten, on hyvä tutustua Etelä-Korean tulliviranomaisten säännöksiin.
Valokuvaaminen on vapaata kaikkialla, paitsi lentokentillä ja sotilaallisesti tärkeillä alueilla. Valokuvauskiellosta ilmoitetaan selvästi englanniksi. Joillakin turistinähtävyyspaikoilla kamera otetaan säilöön tutustumisen ajaksi.
Korean nähtävyyksistä on saatavilla muutamia hyviä postikorttisarjoja. Filmien kehittäminen ja kuvien kopiointi on edullista ja nopeaa. Myös diafilmejä on saatavilla. Ihmiset käyttävät paljon digi- ja videokameroita.
Etelä-Korean Won (W).
Valuuttakurssit kesäkuussa vuonna 2010:
Erilaisia retkiä ja tutustumiskäyntejä järjestää muun muassa matkatoimistot RAS ja USO. Yksi mielenkiintoisimmista matkoista on matka Panmunjomiin, Koreoiden väliselle raja-alueelle. Folk Village Soulin eteläpuolella on täkäläinen Seurasaari ja tarjoaa maan historiasta ja kulttuurista erittäin mielenkiintoisen kuvan. Varsinaisia lomakohteita Korean tasavallassa ovat itärannikko ja Sorak-vuoristo, Busanin alue ja Jeju-saari. Nähtävyyksiä on muuallakin paljon. Pääkaupungissa on jäljellä vielä eri dynastioiden aikaisia palatseja ja mielenkiintoisia museoita. Myös eläintarhoja ja huvipuistoja löytyy kaupungin alueelta useita.
Liikuntaa ja ulkoilua voi Koreassa harrastaa, vaikka ilmansaasteiden, vilkkaan liikenteen ja kevyen liikenteen väylien vähäisyyden vuoksi ulkoilu Soulissa ei ole aina kovinkaan helppoa tai virkistävää. Han-joen rannoille on rakennettu betonisia ulkoilukenttiä, joissa on muun muassa lasten leikkipuistoja ja uima-altaita. Lenkkipolkuja ei ole, mutta lenkkeillä voi halutessaan puistossa, ajoteiden varsilla tai asuinkompleksien ympärillä, missä liikenne on rauhallisempaa. Jalkakäytäviä ei kuitenkaan ole kuin aivan suurimpien katujen varsilla. Itaewon-dongin läheisyydessä olevalla Namsan-vuorella on mahdollista kävellä ja hölkätä luonnossa ja tilavassa puistossa. Soulissa järjestetään vuosittain International Seoul Marathon, johon kaikki halukkaat voivat osallistua.
Eri hintatasoisia kuntoklubeja on Soulissa runsaasti. Mahdollisuudet muun muassa tenniksen ja sulkapallon pelaamiseen on sekä kuntoklubien yhteydessä että julkisilla ulkokentillä. Korealaiset ovat innokkaita golfaajia ja kaupungin lähettyvillä on kymmenkunta 18-reikäistä kenttää. Harrastus on kuitenkin kallis - täysi kierros maksaa yleensä vähintään 100- 200 euroa pelaajalta. Luistelu on mahdollista joulun molemmin puolin, jos vain on pakkasta. Muun muassa Riverside Park:ssa on jäädytetty ulkokenttä, samoin Hyatt-hotellilla. Lotte World'in ostoskeskuksessa on sisähalli ja paikan päältä voi vuokrata luistimia. Rullaluistelua voi harrastaa muun muassa Olympia-puistossa tai Children's Parkissa.
Useimmilla hotelleilla on uima-allas. Hotellit vaativat uima-altaan käyttäjiltä health clubin jäsenyyden ja nämä maksut ovat usein kalliita. Joenvarsipuistossa on useita julkisia uima-altaita, jotka ovat avoinna heinäkuun alusta elokuun loppuun. Suomalaistyyppisiä saunoja on monissa hotelleissa sekä joillakin kuntoklubeilla. Saunoa voi myös korealaisittain. Korealaisessa saunassa istutaan jakkaralla keskellä kuumennettua huonetta. Lasketteluun on talviaikana erinomaiset mahdollisuudet. Tunnin ajomatkan päästä Soulista löytyy kolme laskettelurinnettä, jonne voi tehdä päivän lasketteluretkiä. Viikonlopuksi voi lähteä Yongpjongin hiihtokeskukseen, joka sijaitsee noin 3-4 tunnin ajomatkan päässä Soulista. Yongpjongin hiihtokeskuksessa pystyy harrastamaan myös murtomaahiihtoa.
Korealaiset käyvät viikonloppuisin mielellään patikoimassa vuorilla. Siihen on hyvät mahdollisuudet kaikkialla maassa, myös aivan Soulin lähistöllä. Bukhansanin luonnonpuiston reiteille pääsee bussilla tai metrolla keskustasta puolessa tunnissa. Ohjattuja retkiä on joka viikonloppu. Reitit vievät vuorten huipulle huikeisiin maisemiin ja saattavat olla hyvinkin jyrkkiä. Mikäli ei halua kiivetä polkuja sankan korealaisseurueen keskellä, kannattaa patikointia harrastaa lauantaina aamupäivällä tai sunnuntaina aamuvarhaisella. Vuorikiipeilyyn on myös hyvät mahdollisuudet. Soulissa toimii ulkomaalaisten vuorikiipeilyseura, jonka jäsenet tekevät säännöllisesti kiipeilymatkoja eri puolille Koreaa.
Korean korkeakulttuuri on pitkälti Kiinasta lainattua hovikulttuuria. Japani pyrki miehitysaikanaan juurimaan sekä kiinalaisvaikutteita että korealaisia perinteitä ja japanilaistamaan maan siinä kuitenkaan onnistumatta. Korean sodan jälkeen amerikkalainen kulttuuri on levinnyt Koreaan maassa olevien sotilaiden sekä Yhdysvalloissa asuvien siirtolaisten ja opiskelijoiden kautta. Länsimaalaisuus yhdistyi pitkään ihmisten mielissä vaurastumiseen ja uudenaikaisuuteen. Vasta viime vuosina myös tavallisen kansan parissa eläneitä perinteitä, esimerkiksi kansanmusiikkia, on alettu arvostaa.
Korealaiseen tapakulttuuriin ovat lyöneet leimansa buddhalaisuus sekä varsinkin konfutselaisuus, joka määrittää hyvin tarkkaan yksilöiden suhteet toisiinsa tavoitellen mahdollisimman täydellistä harmoniaa yhteisössä. Korealaisille on tärkeää heti tavattaessa asemoida itsensä suhteessa toiseen. Siksi käyntikorttien vaihto ensimmäistä kertaa tavatessa on tärkeää: kukin määrittelee oman roolinsa sosiaalisessa tilanteessa ja valitsee sen mukaan muun muassa sanaston ja sanamuodot, joita käyttää keskustellessaan muiden läsnäolijoiden kanssa. Nainen on sosiaalisessa hierarkiassa lähtökohtaisesti miehen alapuolella: vaimo palvelee miestään ja miehet muun muassa astuvat ovista ensimmäisenä ulos. Kohteliaisuus ja hyvät tavat ystäviä ja sukulaisia kohtaan ja välinpitämättömyys tuntemattomia kohtaan ovat tärkeimmät ja näkyvimmät käyttäytymisen piirteet. Sisukas eteenpäinmeno ja kasvojen säilyttäminen kuvaavat pähkinänkuoressa korealaista arkipäivää. Korealaista ei tule moittia toisten korealaisen, ei varsinkaan 'alempiarvoisten' kuullen, sillä se merkitsee kasvojen menettämistä oman yhteisön edessä.
Korealaiselle voi olla hyvin vaikeaa asemoida ulkomaalainen oikeaan sosiaaliseen rooliin. Yleensä käytetty kieli on englanti, jolloin jäävät pois koreankielen sosiaaliset vivahteet. Ulkomaalainen on käytännössä "välitasolla" ja päähuomio kiinnittyy hänen viralliseen asemaansa. Myös nainen pystyy toimimaan diplomaattina Koreassa, mutta häneltä vaaditaan vielä enemmän harkitsevaisuutta, hyvää itsetuntoa ja huumorintajua sekä päättäväistä vaatimusten asettamista ja käskemistä. Työasuun pukeutunut diplomaatti saa useimmiten hänelle kuuluvan kohtelun. Vapaa-ajan vaatetuksessa kaduilla ja toreilla tilanne saattaa olla toinen. Sitkeys auttaa asiaan.
Moni ulkomaalainen hämmästyy korealaisten töykeyttä kaduilla kulkiessaan. Jalankulkijat tönivät toinen toisiaan raivatakseen tietä itselleen eivätkä pyytele anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Niin kauan kuin kahta ihmistä ei ole virallisesti esitelty toisilleen, "heitä ei ole olemassa", eikä heistä silloin myöskään tarvitse välittää. Mikäli korealainen tuntee itsetuntonsa jollakin tavalla loukatuksi hän saattaa käyttäytyä hyvin aggressiivisesti. Korealaiset ovat ikävä kyllä tulleet kuuluisiksi ulkomaillakin töykeästä käytöksestään.
Huomioitavaa on, että yleensä korealaisten kesken ei laskua jaeta, vaan kukin tarjoaa vuoron perään seurueensa jäsenille koko illallisen juomineen. Ulkomaalaisten käyttämissä paikoissa erilliset laskut sallitaan ulkomaalaisille. Ateriaan kuuluu yleensä runsaasti maljoja, joita juodaan joko koko seurueen kanssa yhdessä tai kahden kesken. Tapoihin kuuluu, että omaa lasia ei täytetä itse, vaan vierustoveri tai hierarkiassa alempiarvoinen huolehtii siitä, että olutlasi tai soju-kuppi pysyy täytenä.
Korealaiset tervehtivät toisiaan yleensä kättelemällä, mutta myös kumartaminen on yleinen tapa.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Seoul
Päivitetty 7.7.2010
